”Minä olen yksi heistä joka lähetti sinulle tarinanansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Olit ensimmäinen jolle kirjoitin asiasta. Siksi blogisi on ollut minulle merkittävä asia, sillä tarinani kirjoitettuani olen kertonut sen monelle muullekin ja vihdoin uskalsin tulla traumani kanssa ulos ja lakata häpeämästä.
En alkuun uskaltanut enkä halunnut lähettää tarinaani, mutta huomattuani monen muun raiskatun kirjoittaneen niin uskaltauduin minäkin. Mikä valtava taakka tuntui lähteneen sisältäni.
Tuon jälkeen on tapahtunut paljon. Aloitin terapian ja olen päässyt käsittelemään traumaani ammattilaisen kanssa. Pelkään yhäkin miehiä, mutta hiljalleen olen alkanut uskoa, että väkivallattomia miehiäkin voi olla olemassa. Painajaisissa he vieläkin ovat heitä, jotka seisovat uhkaavasti sänkyni vierellä.
Kolme miestä, joukossa niin kutsuttu ystäväni juottivat minut tajuttomaan tilaan käyttäen alkoholin mukana lääkkeitä ollessani noin parikymppinen ja raiskasivat minut. Myös kummisetäni kosketti minua housujeni alta ollessani lapsi. En ollut koskaan uskaltanut kertoa näistä mitään, koska koin asian häpeälliseksi ja että raiskaus oli oma vikani, kunnes luin muiden kokemuksia ja rohkastuin.
Blogisi on toiminut oman uuden elämän alustana ja olen siitä sinulle kiitollinen. En ole koskaan aiemmin pystynyt olemaan parisuhteessa, mutta nyt minä saatan jopa uskoa, että joskus tulevaisuudessa pystyisin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ihastunut ja tämäkin häpeän kautta. Olen saanut uskonnollisen kasvatuksen ja homoseksuaalisuus on siinä piirissä ollut syntiä. Nyt olen ihastunut naiseen ja tämäkin aiheuttaa minussa häpeän tunteita.
Kiitos että annoit minullekin äänen. En ole koskaan tuntenut itseäni kuulluksi. Kun näin tarinani julkaistuna, jaloistani lähtivät voimat ja itkin pidempään kuin koskaan ennen. Tuntui kun minua olisi kuunneltu.
Pitkä tie minulla vielä on kuljettavana, mutta olen sentään aloittanut sen. Minulle tekemäsi työ on ollut arvokasta. Haluankin kiittää sinua siitä isosti.”
