Muutama vuosi sitten erään hallituspuolueen ympärillä käytiin taistelua, että meneekö puolue arvoissa konservatiiviseen vai liberaaliin suuntaan. Vastaus on nähtävillä hallituskokoonpanosta. Tarkoitan tietenkin Kokoomusta, jonka yhteinen tanssi kansalliskonservatiivisessa hallituksessa on kestänyt pian puoli vuotta.
Ei tämä yllätys ole. Puolueen sisällä on jo pitkään vaikuttanut blokki, jota ei erota perussuomalaisista millään. Retoriikka ja arvot ovat täysin yhteneväisiä ja ei ole edes yllätys, että eräskin nykyään ministerinä toimiva henkilö siirtyi kokoomuksesta perussuomalaisiin. Hyvin moni muu voisi tehdä aivan saman. Arvoliberaali ääni puolueen sisällä on tällä hetkellä niin hentoinen, että sitä ei edes kuule. Välillä pitää jopa ihmetellä, että jos niin sanottuja sivistysporvareita puolueessa vielä on, että miten he selittävät hallituksessa ja puolueessa olemisen itselleen.
Tämä oli Kokoomuksen osalta odotettavissa. Isommin olen pettynyt näin Ruotsalaisuuden päivänä Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. Pidin puoluetta oikeistolaisen sivistyksen kehtona, jossa katto olisi korkealla ja seinät leveällä. Niin kuin he mainoksessaan kertoivat. Ovi auki kaikkien tulla. Eipä olisi silloin uskonut, että tuo kaikki tarkoittaa oikeistopopulismin sisäänottamista ja arvoliberalismin ulosheittämistä.
Hallituksen arvovalinnat ovat tällä hetkellä niin julmia ja epäinhimillisiä, että sangen helposti pystyy julistamaan oikeistolaisen arvoliberalismin kuolemaa.
Siinä olisi jollekin tyhjä tila otettavaksi.