Vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä on tehdä itsestään hiljalleen tarpeeton. Yksi epäonnistumisen merkki on taas tehdä lapsestaan riippuvainen vanhemmastaan vielä lapsen ollessa täysikäinen. Jotkut vanhemmat tekevät sen tarkoituksellakin, sillä riippuvuudella saa itselleen myös vallan.
Yksi rakkauden suurimmista ilmentymistä on irtipäästäminen. Vanhemmuudessa tämä tarkoittaa sitä, että antaa lapsensa itsenäistyä. Antaa hänen tehdä omat valintansa. Antaa hänelle vapauden elää täysin omanäköistä elämäänsä ja tämä kaikki puuttumatta ja pyyteettömästi rakastaen.
Kyllähän sitä kuulee parisuhteissa lojuvista pilalle passatuista. Heistä jotka eivät selviäisi itsenäisesti arjestaan. Usein siihen liittyy vanhemman kykenemättömyys päästää lapsestaan irti. Tämä on näyttäytynyt sillä, että lapselle ei ole annettu vastuuta omasta itsenäistymisestään, vaan hänelle on karhunpalveluksen tehty kaikki eteen. Sehän ei ole ollut lapsen oma vika.
Joissakin tapauksissa lapsi tekee irtautumisen vasta aloitettuaan oman parisuhde- tai perhe-elämänsä. Tämä ei sovikaan lapsen vanhemmalle, joka on tottunut hoitamaan ja hoivaamaan lapsensa asioita. Tämä johtaa siihen, että vanhempi tunkeutuu väkisin. Hän yrittää puuttua asioihin silloinkin, kun hänelle sanoo, että häntä ei kaivata ja tarvita.
Osa meistä kuvittelee, että me jotenkin omistamme lapsemme. Emme omista. Me annamme hänelle lapsuuden ja me annamme hänelle rakkauden. Muutoin hän on vapaa tekemään omat valintansa ja elämään oman elämänsä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lapsi ei ole vanhemmalle velkaa yhtään mitään. Lapsi saa kieltäytyä hoitamasta ikääntyvää vanhempaansa jos se häiritsee liikaa omaa elämää.
Itse en voisi kuvitellakaan tilannetta, että lapseni toimisivat jonain omaishoitajanani. Heillä on oma elämä. Minun elämää heidän ei tarvitse koskaan elää. Eikä minun puuttua heidän elämään, kun he itse sitä joskus itsenäisenä ja riippumattomana rakentavat.
Minun tehtävä on tukea ja rakastaa. Muuten olen toivottavasti tehnyt itsestäni tarpeettoman.
Todella surullista sitä on katsoa läheltä, kun äiti ei ole laskenut keski ikäistä lastaan koskaan irti. Siellä se asuu edelleen äitinsä kanssa, määräiltävänä ikäänkuin puolison korvikkeena. Aikuinen lapsi, joka ei ole saanut kokea elämässään yhtään mitään muuta, kun mihin on luvan äidiltään saanut. Ei ole koskaan edes seurustellut, koska äidin ja lapsen väliin ei kukaan mahdu. Mitähän tapahtuu, kun äidistä joskus aika jättää. Tuon äidin itsekkyyttä on todella vaikeaa ymmärtää. Hän on evännyt lapsestaan mahdollisuuden normaaliin elämään. Tahto on nujerrettu jo pienenä lapsena. Surullista.