Minä elän kauniissa monogamisessa rakkaussuhteessa. Se riittää minulle. Silti olen vahvasti sitä mieltä, että monogamiaan liittyy runsaasti ongelmia. Monelle parisuhde on lähinnä hyvinvointiriski ja moni olisi onnellisempi ilman ympärillään olevaa parisuhdetta.
Monogamian yleiset ongelmat liittyvät siihen, että kuvitellaan omistavansa toisen ihmisen tunteet ja seksuaalisuus. Se aiheuttaa mustasukkaisuutta ja se on lähes aina ei rakentava tunne.
Monogamia on ihmisen historiassa vasta lyhyt kokeilu ja kun katsoo ihmisten käyttäytymistä niin se ei välttämättä edes ole ihmiselle luontavin tapa olla suhteessa. Se onko ihminen yksiavioinen on vielä tutkijoillekin epäselvää.
Monogamia aiheuttaa usein myös häpeää ja syyllisyyttä kun ihminen huomaa kauneutta sen ulkopuolellakin. On varmasti todella harvinaista että ihminen ei koko monogamiansa aikana tuntisi esimerkiksi seksuaalista halua jotain muuta kuin puolisoaan kohtaan. Itse esimerkiksi haluaisin peuhata Scarlett Johanssonin kanssa. Olen kertonut siitä rakkaalleni. Hänelläkin on oma ”sexbuddy”, jonka kernaasti kaataisi lakanoihin.
Monogamiaan kuuluu paljon sellaista tunkkaista omistamisen ilmapiiriä. Pahimmillaan se johtaa väkivaltaan jossa Suomi onkin Euroopan kärkitasoa. Kyse ei ole siitä, että on itselle väärän ihmisen kanssa vaan siitä että monogamiaan liittyy paljon vinoja ajatusmalleja, jotka ruokkivat mustasukkaisuutta ja sitä kautta kontrollia ja väkivaltaa.
Monogamian haitoista pitäisi ehdottomasti puhua yhteiskunnallisesti enemmän.
Se, mistä pitäisi keskustella, on keskusteleminen parisuhteessa. Parisuhde, oli monogaaminen tai jotain muuta, on kahden ihmisen välinen sopimus, jonka sisältö on heudän päätettävissään. Ongelmien juurisyy ei ole monogaamisuus vaan se, etteivät osapuolet ole oikeasti keskustelleet, mitä heidän suhteensa ”sopimus” sisältää ja mikä on vain toisen osapuolen oletus tai odotus, johon toinen ei tiedä sitoutuneensa, tai että toinen odottaa enemmän kuin alunperin on sovittu.
On totta, ettei toista voi omistaa, mutta toisaalta, jos toinen on luvannut yksinoikeutta, silloin sillä toisella on oikeus olettaa olevansa yksinoikeutettu. Jos ei kykene pitämään lupaustaan, silloin sopimus on purettava ja sovittava jostain muuta sen sijaan, että vain yksipuolisesti rikkoo sen, mistä on yhdessä sovittu.
Yleisesti ottaen ihmisten pitäisi sisäistää, ettei rakkautta tai edes tykkäämistä synny vaatimalla tai pakottamalla, ei edes vaikka kuinka olisi luvannut tahtoa.