”Tänään sauna on se lämmin syli, jonka saan. Osa 2
Siitä on yli puoli vuotta aikaa, kun kerroit että olit tavannut jonkun. Jonkun, jota et ollut etsinyt, mutta jonkun, joka vain tuli ja sinä otit hänet syliisi, elämääsi ja kotiisi. Siihen kotiin, jonka odotin olevan minun.
Minä hajosin pieniksi palasiksi. Tunsin olevani koditon. Kunnes sitten tapasin hänet ja näin, kuinka hän on sinulle sopiva, ehkä sopivampi kuin minä.
Vietämme aikaa yhdessä minä, sinä ja hän, sinun lapsesi ja hänen lapsensa. Välillä vain sinä ja minä. Välillä vain minä ja yksi hänen lapsistansa.
Minulla on avain sinun kotiisi, tarjosin sitä sinulle takaisin, mutta sinä et sitä halunnut takaisin, joten minulla on avain kotiin, siihen kotiin, joka ei ollutkaan minulle, mutta oli kuitenkin.
Olen onnellinen puolestasi ja onnellinen myös omasta puolestani, emme menettäneet meitä. ”Me” on vaan erilailla ”me”, mitä aiemmin olimme ajatelleet. Sekin on vain elämää, asiat ei aina mene kuten suunnittelee, joskus voi tulla jotain vastaan, jota ei odottanut, jotain, joka muuttaa kaiken.
Iltaisin kun lähden omaan kotiin huikkaan hänelle heippa. Tähtien valaistessa taivasta ja pakkasen purressa nenää saan pieneksi hetkeksi käpertyä sinua vasten ja toivottaa hyvää yötä, sinä halaat ja se lämmin syli on siinä kuitenkin.
Ystävyys jäi.”
