”Haluan avata sanaisen arkkuni keskusteluun jota blogissasi on käyty haluttomuuteen liittyen.
Minä ajattelin pitkään, että seksillä ei ole merkitystä elämässäni. Se on parisuhteessa olevaa pakkopullaa jolla pitää mies tyytyväisenä. Mieheni ei ole koskaan antanut minulle orgasmia. Ei koskaan. Jos haluan niin teen sen itse. Olen ollut siis miehelleni hänen tarpeiden tyydyttäjä ja hän ei ollut siihen syyllinen. En edes osannut vaatia enemmän, sillä elin kuvitelmissa, että kaikilla on samanlaista. Muutaman minuutin yhdyntä muutaman kerran viikossa.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä muutama vuosi sitten. Enkä jaksa uskoa, että se oli ollut ainoa kerta. Sen jälkeen havahduin ajattelemaan seksuaalisuuttani laajemmin. Halusin siltä enemmän ja kun mieheni tavallaan antoi pettämisellä siihen luvan niin minäkin harrastin seksiä jonkun muun kuin mieheni kanssa.
Mitä seksiä se olikaan. Hän avasi kerrasta seksuaalisuuteni portit. Ihan vain ottamalla minut huomioon. Ihan vain haluamalla että minäkin nautin. Tuon sivusuhteen jälkeen ymmärsin, että olin pitänyt seksuaalisuuttani vakan alla piilossa. Aloin vaatia kotona mieheltäni enemmän.
Pyysin että menemme yhteiseen pariterapiaan. Pyysin että hän tekee minulla asioita seksin aikana. Halusin että puhuisimme haluistamme ja tarpeistamme. Hän torppasi ne kaikki. Sanoi että hänellä on tyydyttävä seksielämä. Hänellä!
Tuo kaikki oli märkä rätti kasvoille. Hän ei halunnut kuulla ja nähdä minua yhtään. Kaikki on vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Silloin ymmärsin, että vika ei ole ollut minussa vaan hänen asenteessaan. Ei hän halua minua. Hän haluaa tyydyttää tarpeensa minuun. Jos hän haluaisi minua niin hän näyttäisi sen tarjoamalla minulle nautintoa.
Siksi en ole koskaan halunnut häntä. Hän ei arvosta minua ollenkaan. Hän ei kuuntele minua. Hän ei välitä. Hän on entinen. Kunhan saan asiat järjestettyä niin lähden. Sitä ennen olen käynyt hänen luonaan joka huomaa minut. En koe syyllisyyttä.”
