”Eroamisesta.
Miksi minulla meni vuosia ennen eroa. Onneksi kaikilla ei ole näin vaikeaa.
Miehenä kun on yhteisiä lapsia, ei ole aina niin yksiselitteistä, jos lapsiin haluaa pitää yhteyttä, näin jälkikäteen mietittynä tein eroa neljätoista vuotta.
Ekan lapsen kohdalla rupesin miettimään eroa lapsen ollessa neljän vuoden paikkeilla, no siinä tuli viivästystä, kun ex kehui laittaneensa kierukan ja raskaaksi hän tuli, piti odottaa, että nuorin lapsi on 12 vuotta ja lapset saa päättää kumman luokse haluaa asumaan.
Ex ei juuri välittänyt lasten hoidosta, lapset taisivat olla tapa hallita minua, nämä asiat selvisivät myöhemmin minulle, asiaan sotkettiin jopa lasu ja he minua näkemättä päättivät, etten ole sopiva vanhempi lapsille.
Eron laitoin vireille nuorimman ollessa melkein 12 v jouduin vielä tappelemaan lasun kanssa saadakseni lapset luokseni, eikä lastenkotiin sijoitukseen, sijoitukseen olivat tosissaan laittamassa lapset, ex totesi pidä lapset, ei hän niitä koskaan ole halunnutkaan.
Lapset ovat jo aikuisia, suht fiksuja isän kasvattamiksi.
Ehkäisystä.
Mietin silloin usein vasektomiaa, onneksi en tehnyt sen lopullisuuden takia, kierukka huijauksen jälkeen jäi seksistä nauttiminen kotona vähiin, kun en voinut luottaa oliko vaimolla ehkäisyä ja kun kumia ehdotin, sain paskamyrskyn niskaani, olitko käynyt vieraissa, epäilenkö hänen käyneen vieraissa, enkö luota häneen.
Eron jälkeen löysin upean naisen ja heti kävi selväksi, että hän haluaa omia lapsia, jos olisin tehnyt vasektomian, miten olisi käynyt? Kuten lapsuudessa naapurin leski sedälle, rappukäytävässä kaulakiikussa, kun ei voinut uuden rakkaan toiveita täyttää.
Ymmärrän kyllä puolestapuhujia, aina oletetaan liiton kestävän hautaan asti, mutta jos ei kestäkään? Ja jos kestää, kestää se vain toisen poismenoon asti.”
