Pelkään, että en löydä enää ketään jos tästä lähden. Näin kirjoittaa nainen joka sätkii onnettomassa avioliitossaan. Jatkaa väsyneellä kliseellä, että ei se ruoho välttämättä ole aidan takana sen vihreämpää. Mielessä ei edes vieraile ajatus siitä, että yksi vaihtoehto olisi olla ihan vain itsensä kanssa ilman parisuhdetta.
Kun ei voi. Jos ero tuleekin, niin siinä ei tuntejakaan kulu, kun treffisovellukset paukkuu. Ystävät vierellä hoputtavat pariutumaan uudelleen. Kukaan ei heitä ajatusta ilmaan, että mitäpä jos vähän aikaa edes ihan itsensä kanssa.
Siinähän voisi parhaimmillaan käydä niin, että sitä tutustuisi itseensä. Sen jälkeen voisi olla mahdollisuus siihen, että ei löydä itseään viikossa uudesta suhteesta uuden ihmisen kanssa joka on aivan samanlainen kuin se edellinen ihminen ja itse jatkaa samaa käytöstä parisuhteessa sen uuden ihmisen kanssa ja kohta on taas samassa tilanteessa, että suhde tuntuu kammottavalta, mutta suhteessa pitää vain olla, koska itsensä kanssa ei voi olla päivääkään ilman muita ihmisiä.
Jos unohdetaan riippuvuus joka selittää valtaosaa tapauksista, mutta nostetaan esille toinen myrkyllisen tavan mahdollistaja. Se liittyy kulttuuriin. Jotenkin parisuhde on ihmisen elämässä nostettu aivan liian korkealle jalustalle. Tämä johtaa sitten tilanteeseen jossa sitä suhdetta haetaan keinolla millä hyvänsä ja siihen suhteeseen kelpuutetaan ihminen kuka tahansa. Pahimmillaan siihen kukaan tahansa ei ehditä kunnolla edes tutustua, kun hänen kanssaan hankitaan jo yhteistä asuntoa ja katastrofin ainekset ovat ilmassa. Tämä kaikki siksi, että oman itsensä kanssa on niin vaikea olla, koska parisuhde voi pahimmillaan olla myös pakopaikka omasta kasvusta ja omista tunteista.
Varovasti uskallan suositella kaikille tutustumista itseensä ja aikaa itsensä kanssa. Sinä itse olet kuitenkin se ihminen jonka kanssa vietät koko elämäsi. Eikö se olisi kivaa tuntea se ihminen joka sinä olet? Eikö se ole merkki jostain vakavasta jos sen ihmisen kanssa ei pysty yhtään olemaan ilman muita ihmisiä?
Täysin samaa mieltä, mutta silti toimin noin…
Siis ihan oikeasti, kyllä sitä on paljon onnellisempi yksin, kun huonossa suhteessa. Mieti nyt mitä saat , et mitään. Ei sitä parempaa suhdetta tuossakaan löydy, kun roikutaan siinä huonossa suhteessa kiinni. Ota itseäsi niskasta kiinni ja rakenna se oman näköinen elämä. Kun se tasapaino löytyy ja tietää mitä itse haluaa suhteelta ja mitä ei, niin onhan se nyt paljon paremmat lähtökohdat löytää itselleen kumppani, jonka kanssa on hyvä olla. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Jos ei pysty olemaan yksin, niin kipin kapin juttelemaan esimerkiksi psykologin kanssa, koska eihän se ole mikään normaali tilanne, että aikuinen ei pysty olemaan yksin.