Alkuun mustasukkaisuus tuntui jopa hyvältä. Näin kirjoitti eräs mustasukkaisessa suhteessa elänyt nainen. Minä vastasin hänelle että jos puolison mustasukkaisuus tuntuu hyvältä on syytä pysähtyä sen tunteen eteen. Miksi oma itsetunto on niin alhaalla, että toisen ihmisen vaarallinen tunne tuntuu hyvältä?
Viime kuukausien aikana olemme saaneet lukea lukuisia uutisotsikoita siitä, miten puolison kokema mustasukkaisuus on johtanut kuolemiin. Moni sellainenkin tarina joka on alkanut hyvältä tuntuneesta puolison mustasukkaisuudesta on päättynyt uutiseksi lehden rikososastolle. Mustasukkaisuudella kun on tapana paheta suhteen etenemisen myötä ellei sen kanssa tee ammattilaisen kanssa tosissaan töitä.
Helpompaa on olla tekemättä ja siirtää traumansa sille toiselle osapuolelle.
Monia tuntuu jopa häiritsevän sellaiset ihmiset jotka kertovat että eivät ole mustasukkaisia. Kun kyllähän rakkaudessa pitää omistamisen näkökulma olla vahvana. Sinä olet minun ja et kenenkään muun ja niin edelleen. Ilman sinua en halua elää ja niin edelleen. Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan, lauletaan iskemässä. Miten tuollaisia lauseita laukovalle ihmiselle voi sanoa, että haluaa pois suhteesta? Toinen on ladannut oman jaksamisensa ja elämänsä toisen ihmisen käsivarsille kannettaviksi. Kuinka itsekästä!
Eikä tämäkään riitä. Sitten sitä toista vaaditaan kuin hän kuuluisi itselle. Kielletään menemästä. Vaaditaan kertomaan missä on ollut ja rikotaan jopa kirjesalaisuuksia lukemalla henkilökohtaisia viestejä. Kuinka sairasta!
Sanoisin että on tasapainoisen ja terveen itsetunnon omaavan merkki, että puolison tuntema mustasukkaisuus ei tunnu hyvältä. Se on merkki siitä, että on itsenäisenä rakkaussuhteessa. Se on merkki siitä, että haluaa säilyttää oman elämänsä, vapautensa ja persoonallisuutensa parisuhteessakin. Se on merkki siitä, että kaikkea elämässä ei todellakaan pidä jakaa rakastamansa ihmisen kanssa. Kaikki ei ole yhteistä. Mustasukkainen ihminen haluaa, että kaikki on yhteistä. Ikään kuin ihminen olisi velkaa elämänsä ja vapautensa ihan vain siksi, että aloittaa toisen ihmisen kanssa rakkaussuhteen. Eihän se edes olisi rakkautta. Se olisi rajoittamiseen perustuvaa riippuvuutta.
Se että toinen rakastaa sinua niin paljon että antaa sinun olla vapaa ja itsenäinen. Sen pitäisi tuntua hyvältä.
Se on rakkautta.
