”Erosin lasteni isästä 16 vuoden jälkeen viime vuonna. Hän on kontrolloiva, pelokas ihminen jolla ei ole itsensä kanssa hyvä olla. Pettämistä oli jo kun lapset olivat pieniä, minä olin aina uskollinen. Kun asiat eivät millään korjaantuneet vaikka kaikkea yritettiin, tajusin vain yhtenä päivänä, juuri kuten kuvailit, etten halua käyttää loppuelämääni onnettomana.
Voin henkisesti ja fyysisesti huonosti, mutta tiesin, että asioiden pitää hetkellisesti vaikeutua että ne helpottuisivat. Hain eroa yksin, jouduin maksamaan raskaan tasingon, muutin kirjaimellisesti yksin tavarani ulos kodista ja taistelin itseni vapaaksi läheisteni avulla.
Hänelle oli viimeiseen asti vaikea uskoa, että lähtisin oikeasti ja hän yritti pelotella minua etten pärjäisi. Hän kehitti itselleen ja muille narratiivin, jossa minä olin uskoton ja yritti häpäistä minut oman perheenikin silmissä. En välittänyt siitä eivätkä minun läheisenikään.
Nukuin ensimmäistä kertaa vuosiin hyvin kun pääsin omaan kotiini, jonne hänellä ei ole asiaa. Hänelle jääneet tavarat, omakotitalo, autot ja veneet olivat minulle yhdentekeviä, muutin kerrostaloon. Laiton itseni ja elämäni kuntoon ja panostin ystäviin, joista oli suuri tuki eron aikana ja hirveinä vuosina sitä ennen. Hauskan sinkkuvuoden jälkeen olen nyt onnellisessa parisuhteessa, jollaisesta unelmoin pitkään. Tiedän useita naisia, jotka ihailevat rohkeuttani, koska haluaisivat itsekin erota. Kannattaa todellakin."
