”Eron hetki, se merkki että nyt se on ohi.
Sunnuntai. Pyhä, rauhallinen sunnuntai. Istun sohvalla ja selaan mitä lie netistä kun silmiini osuu asunto muutaman sadan metrin päästä nykyisestä kodistamme.
Laitan välittömästi välittäjälle viestin, että olisin kiinnostunut asunnosta.
Illalla sängyssä lapsen mentyä nukkumaan, luemme molemmat puolison kanssa hiljaa kirjojamme kunnes sanon että haluan erota. Tämä ei tule hänelle yllätyksenä mutta hän kysyy että onko minulla joku toinen. Ei ole toista. On vain minä.
Maanantaina välittäjä ottaa yhteyttä että voisin tulla katsomaan asuntoa ja se olisi minun jos niin haluan.
Tiistaina menen katsomaan asuntoa ja ihastun sen henkeen.
Järjestän raha-asiat niin että saan asunnon.
10 päivän päästä saan avaimet asuntoon ja minä, entinen puolisoni ja lapsemme laitamme yhdessä asuntoa kuntoon, ajatuksena että lapsi totuttelee uuteen paikkaan.
Kolme viikkoa eropäätöksestä olen ensimmäistä kertaa asunnolla yötä. Olen helpottunut. Nyt voin elää oman näköistä elämää ja olla lapsenkin kanssa paljon rennommin.
Ei suhde ex-puolisoni kanssa huono ollut muttei hyväkään. Suhde alkoi koska niin vaan kuuluu tehdä jossain kohtaa elämää.
Voisin luetella tähän listan asioita mikä meni pieleen mutta kaikki varmasti tietää mitä siitä tulee kun kaksi toisilleen epäsopivaa alkaa leikkimään sopivaa.
Siitä tulee ero.
