”Olen pettänyt, en ylpeä siitä, mutta tuntui, että se oli ”pakko”. Parisuhteessani minua ei kuunneltu, ei ymmärretty, kanssani ei keskusteltu, minua ei arvostettu. Olin itsestään selvyys, joka hoiti kodin ja lapset ja puolet asuntolainasta.
Petin, mutta vaikka en ole ylpeä siitä, niin olen onnellinen siitä. Petin ihmisen kanssa, josta tulikin elämänkumppanini, tukeni ja turvasatamani, ihninen, joka kuuntelee ja haluaa ymmärtää. Ihminen, joka katsoo minua muutoinkin kuin kodinkoneena. Katsoo ja näkee minussa naisen ja tasa-arvoisen parisuhteen jäsenen.
Petin, en ole ylpeä siitä, mutta olen onnellinen siitä."
