Sinusta saa vielä joku hyvän vaimon. Hänelle sanottiin jo silloin kun hän oli vasta pieni tyttö. Pieni tyttö oli kiltti ja huolehtiva. Sellaisesta saa ilman kipuja kasvatettua hyvän vaimon. Rooliin jota hän ei ymmärrä edes kyseenalaistaa. Hän kasvaa siihen itsestään. Koska pienestä tytöstä pitää kasvaa vaimo ja äiti ja vasta sen jälkeen, jos silloinkaan, nainen.
Niin alkoi tytön kasvaminen hyväksi vaimoksi samalla kun hänen veljensä alkoi kasvaa samassa perheessä pojasta mieheksi. Poika kasvaa mieheksi. Tyttö vaimoksi. Siinä on vissi ero.
Samalla kun perhe kasvattaa tyttöä vaimoksi niin yhteiskunta säestää vieressä. Lapset loppuvat. Vaimot, synnyttäkää! Se on teidän tehtävä naisena. Jonka jälkeen piiloutukaa äitiyden ja vaimouden alle. Naisen pitää olla perheihminen. Hänen tärkein tehtävänsä ihmisenä on pitää perheestä huolta. Vaimon pitää olla perhekeskeinen. Lapselle saatavilla vuoden jokainen päivä ja jokainen tunti. Jos nainen lipeää siitä, niin häntä pitää ojentaa. Niin kuin eräs tietämäni mies sanoi entiselle vaimolleen, kun hän ei enää pysynytkään miehen hänelle rakentamassaan roolissaan: "Mihin sinä omaa aikaa tarvitset, et olekaan niin perheihminen kuin ajattelin".
Siinä yhteisön ja yhteiskunnan rakentamassa roolissa nainen sitten alkaa toteuttaa itseään. Tai siis ei ala toteuttamaan itseään. Hänelle on näytetty polku ja sanottu, että kävele tätä polkua pitkin niin, että et missään kohtaa poikkea polulta. Näin asian esitti eräs mies tällä viikolla julkaistussa väkivaltatutkimuksessa: "Jos naiset ottaisivat enemmän heille luontaisia rooleja, vähenisi väkivaltakin huomattavasti." Hän on valmis sanallisen väkivallan lisäksi pitämään naista miehen määrittelemässä roolissaan myös fyysisellä väkivallalla.
Sitten ovat he jotka kyseenalaistamatta omaksuvat. Ne äidit, vaimot ja muut roolit jotka heille on ulkoapäin osoitettu. Ne naiset, jotka tuntevat sisällään jotain outoa tyhjyyden tunnetta, mutta eivät osaa selittää, että mistä se on peräisin. Vaimot, jotka kuljettavat surullisen näköisinä ostoskärryjä roolissaan jonka ulkopuolelle heillä ei ole lupaa mennä. Koska heidän pitää olla perheihmisiä tavalla, joka ei jätä tilaa millekään muulle. Heidän pitää olla perheelleen vuoden jokainen päivä ja jokainen hetki. Jos antaa siimaa niin nainen saattaa havahtua.
Havahtuvua siihen, että olisi muutakin elämää kuin se perheenäidin rooli. Jotkut havahtuvat niinkin paljon, että jättävät sen palveltavan puolison. Sen joka henkisellä väkivallalla pitää naista otteessaan ja roolissaan ja eron jälkeen syyttää naista itsekkääksi. Eivät he rakastaan ja puolisoaan erossa menetä, vaan hyvän vaimon ja palvelijan ja ottavat eron jälkeen nopeasti jonkun toisen tilalle, koska eivät yksin pärjää.
Vaan hän joka lähtee niin pärjää. Hän saa olla muutakin kuin äiti ja hyvä vaimo. Hän saa olla nainen ja ihminen. Ilme muuttuu surullusesta elämäniloiseksi. Hän itse määrittelee elämänsä suunnan ja oman roolinsa. Hän ei ole itsekäs. Hän on ihminen joka ymmärtää, että on vain tämä yksi elämä jota ei kannata tuhlata olemalla surullinen vaimo.