Rakkaus on turva Se on sitä, kun saa olla toisen ihmisen seurassa juuri sitä mitä on. Kokee itsensä hyväksytyksi ja nähdyksi. Ei tarvitse esittää sitä mitä ei ole. Ei tarvitse miellyttää ja ostaa rakkautta roolilla jonka toinen on luonut. Se luo turvaa olla ihminen. Se luo turvaa rakastaa. Se jättää tilaa ja aikaa muulle olemiselle, koska vapaus synnyttää mahdollisuuksia. Se synnyttää tilan jossa mennä vielä pidemmälle. Se synnyttää rohkeuden jolla elävöittää arkea ja parisuhdettaan. Sillä rakkaus ei koskaan ole paikallaan pysyvää ja valmista. Se on alati liikkuvaa ja muuntuvaa jota rohkeudella ja mielikuvituksellaan voi rakentaa haluamaansa suuntaan ja sen jälkeen lähteä taas kohti uutta suuntaa. Tuon kaiken turva mahdollistaa. Sillä rakkaus ei ole oravanpyörä joka jatkuvasti pyörii sitä samaa. Rakkaus ei ole loputon tiistai-ilta joka on joka viikko aivan samanlainen. Ja kun rakkaudessa on turva mukana niin vain mielikuvitus on rakastamisen rajoina.
Rakas, kiitos turvasta.
Rakkaus on vapaus. Se on siinä aivan sen turvan vieressä. Ilman toista ei ole toista. Parissuhde on sinä ja minä. Se on kaksi erillistä ja itsenäistä ihmistä. Se on vapautta säilyttää oma peroonansa, oma erillisyytensä, omat tapansa toimia, omat unelmansa, omat ystävänsä, oma aikansa, oma tilansa ja oma maailmansa. Ei ole olemassa kollektiivia nimeltä me, vaikka yhdessä voidaankin luoda oma yhteinen maailma, jossa on helppo ja hyvä olla. Sielläkin yhteisessä maailmassa rakastaa kaksi eri ihmistä. Jos heistä tulee liikaa yksi, niin peli on menetetty. Sellaisesta syntyy riippuvuuksia, joista iskelmissä lauletaan esimerkkinä lause "sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan". Kamala vastuu toisella, koska terveessä parisuhteessa tuo sama lause lauletaan "minä vain, ei yhdelle ihmiselle pidäkään antaa sellaista taakkaa kannettavaksi, että vain hän pitää toisen hengissä". Sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua. Rakkaus siinä sinun ja minun välissä on toistemme tukemista ja toistemme puolella olemista, mutta ei riippuvuutta, ripustautumista eikä rajoittavaa.
Rakas, kiitos vapaudesta.
Rakkaus on kauneus. Rakkaus on elämän kaunein tunne. Rakkaus on tunne. Se ei ole jokin mystinen tahtotila. Tahtotila kuulostaa pakolta. Se kuulostaa juuri niiltä tarinoilta joita minä saan luettavakseni. Suhteessa ei ole jäljellä enää muuta kuin väkisin yrittäminen, sinnittely, tahtotila ja muutoksen pelko. Rakkaus syntyy ja elää pakottamatta. Se leijailee kahden ihmisen välissä keveytenä ja helppoutena. Se ruokkii itseään jo aiemmin kirjoitetulla turvalla ja vapaudella. Ne kaksi on yhteenä kauneus. Parhaimmillaan kauneus kantaa elämänmitan. Sinne vanhuuden portille saakka, jonka takana kuolema erottaa. Parhaimmillaan kauneus voi kantaa lyhyemmänkin aikaa. Sinne rakastamisen portille saakka, jonka takana rakkaus muuttuu pelkäksi tahtotilaksi ja ennen kuin se tapahtuu niin kannattaa päästää irti, sillä rakkaus on aivan liian kaunis tunne tuhottavaksi. Kauneudella ei ole aikatavoitteita. Se liikkuu hetki hetkeltä kohti ikuisuutta ja niin kauan kun se kulkee hetki hetkeltä kohti ikuisuutta, niin me liikumme sen mukana, sillä tästä kauneudesta ei ole mikään tarve hypätä kesken matkan pois.
Rakas, kiitos kauneudesta.
Rakas, kiitos.
