”Tapasin hänet alkuvuodesta ensi kertaa. Hurmaava, hyväkäytöksinen ja huomioon ottava heti alusta asti.
Alun uuden suhteen energia eli NRE oli huumavaa. Valvottuja öitä toistemme iholla, katse tai hipaisu sai meidän tulemme roihuamaan päivästä ja viikosta toiseen.
Pelkkä ajatus hänen katseestaan ja kosketuksestani ihollaan sai aikaan suunnattoman onnellisuuden tunteen. Halusin hänen lähelleen joka hetki.
Yhteistä matkaa on takana lähemmäs vuosi, josta yli puolet samassa osoitteessa. Arki on alkanut tasaantumaan meidän elämämme eri osa-alueilla, jokainen kosketus ei enää värähdä vatsan pohjassa, jokainen katse ei enää saa sydäntä tykyttään ja hymyä leviämään kasvoille. Arki ei ole enää tauotonta hymyä, kosketus on muuttunut säkenöivästä turvalliseksi.
Ihana arki.
Turvallinen arki.
Olen äärettömän onnellinen siitä, että hän valitsee minut joka aamu ja minä saan valita hänet, sekä siitä että hän kokee minun olevan sen arvoinen.
Tämä on meille molemmille kolmas kierros.
Molempien ensimmäiset suhteet olivat nuorena sidotut, hyviä oppitunteja siitä, mitä emme elämäämme halua. Seuraavat jo parempaa harjoitusta, tutustumista itseemme, seksuaalisuuteen ja oppimista siitä, mitä tarvitsemme ja haluamme, minkälaisia asioita arvostamme ja minkälainen on rakkauden kielemme. Miten emme hyväksy itseämme kohdeltavan.
Nyt kolmas suhde, me.
Olemme oppineet paljon elämän aikana niin itsestämme, kuin muista ja tämä on niin käsittämättömän helppoa.
Eritoten sinun kokemuksesi polyamoriasta polyamorisena henkilönä on muokannut sinusta hyvin empaattisen ja tunneälykkään. Vaikkakin nyt olemme monogaamisessa suhteessa, emme sulje polyamoriaa pois tulevaisuudessa ja olemme molemmat onnellisia siitä, että se mahdollisuus meillä halutessamme on. Koemme, että meillä on kaikki tässä nyt. Parisuhdeportaita kuljetaan ylöspäin aivan perinteisessä järjestyksessä. Vauva on korvattu koiranpennulla, punainen tupa ja perunamaa osaomistusasunnolla. Ulkomaan matkat on korvattu kesämökillä.
Olen käsittämättömän onnekas ja onnellinen. En käsitä, kuinka täysin sydämin hän on integroitunut tähän pakettiin, jota kutsutaan minun elämäkseni. Toki nykyään meidän elämäksemme. Kuinka täysillä hän lähteekään mukaan mitä ikinä keksinkin haluta tehdä. Me askarrellaan huonekaluja, hernepusseja, lasten yllätyspaketteja, minä neulon ja hän nauttii, kun saa olla vieressä. Hän huolehtii minun lapsistani kuin omistaan. Minulla ei ole koskaan ollut tällaista vapautta tehdä asioita, joita minä haluan. Toki teemme myös hänen juttujaan, käymme kalassa, opettelemme fileoimaan ruodottomasti. Yhdessä. Polttopuu puhdetta hoidamme yhdessä, jäisi minulta tekemättä, jos yksin olisin.
Vihdoin minulla on ihminen, joka ottaa vastuuta koko perheen asioista kokonaisvaltaisesti. Ihminen, joka ei odota minun olevan vain äiti, huolehtija vaan myös ihminen ja ennen kaikkea nainen, puoliso, jolla on tarpeita ja halu. Halu toteuttaa asioita, halu tehdä, halu saada huomionosoituksia, halu olla haluttu, halu myös antaa sen kaiken takaisin mitä saan.
Olen keväälle varannut itselleni kurssin, josta olen haaveillut vuosikymmenen ja enemmän. Nyt minua ei estä kukaan, kukaan ei uhriudu, kun "joutuu" huolehtimaan lapsista. Kukaan ei syyllistä siitä, että olen kotoa pois tekemässä jotain itselleni tärkeää, jokusen tunnin vuodessa. Syksy on meillä lasten synttäreiden aikaa. Kolmet sukulaissynttärit takana, sekä kahdet kaverisynttärit. Huomenna juhlitaan taas ja yhdessä ollaan tehty kaikki, ihan kaikki. Ja tehdään jatkossakin, yhdessä.
Tänäänkin sain nukkua sylissä päikkärit ja illalla saan taas painaa kasvoni hänen kaulalleen, rintani vasten hänen rintaansa ja jalkani hänen ympäri. Usein katselen häntä, kun hän nukkuu ja mietin kuinka ihmeessä minulle on voinut käydä näin.
Miten ihmeellistä tämä onkaan, miten ihmeellistä elämä onkaan ja rakkaus, kuinka hyvää se voikaan olla."
