”Minulla olisi vastine, tosi vähän julma, mutta tositarina tuohon kirjoitukseen kun nainen haluaa väkisin lapsia ja hankkiutuu raskaaksi salaa. Entä kun mies haluaa lapsia ja yrittää tehdä niitä ”väkisin”.
Rakastuin tai kait luulin sitä rakkaudeksi 15-vuotiaana, minua 10 vuotta vanhempaan mieheen, joka ilmeisesti oli päättänyt saada lapsia kertomatta siitä minulle. Huonolla itseluottamuksella varustettu teini luuli tätä elämänsä mieheksi, joka osti lahjoja ym kivaa. Minä teiniangstina muutin tämän miehen luo hyvin pian.
Lopulta mies paljastui ilkeäksi ja niin mustasukkaiseksi, että hommasi jopa itselleen potkut töistä, jotta voi seurata minua kaiken aikaa . Usein kävin terveydenhoitajalta ehkäisypillerireseptiä kysymässä, mutta siihen aikaan niiden saaminen noin nuorena oli lähes mahdotonta.
Olimme siis kondomien varassa, kunnes erään kerran miesystäväni jäi kiinni siitä että oli kondomia repimässä ennen aktia. No tuolloin tietysti kieltäydyin, mutta minun oli mahdoton tietää kuinka usein hän oli sen tehnyt, koska huomasin olevani raskaana. Tuolloin päädyin aborttiin, olinhan keskenkasvuinen teini vailla mitään tuloja ja tukivarkostoja miehen kanssa joka ei päästänyt minua aina kouluun eikä ostanut ruokaa, koska siihen ei ollut rahaa. Itse hän kävi veljensä kanssa ajelulla ja tullessa tuoksui grilliruoalle.
Usein hän otti minut väkisin yrittämättäkään keskeyttää yhdyntää. Ja jouduin tekemään toisen abortin, tuolloin sairaalassa oleva hoitaja haukkui minut pystyyn siitä kuinka ymmärtämätön ja tyhmä olin. Yritin sopertaa että minut on raiskattu, mutta ei häntä kiinnostanut. Mies ei pitänyt tätä minään hänhän olisi lapsia halunnut ja samalla saanut sidottua minut itseensä. Tiesin että tuon hirviön kanssa en voi lapsia tehdä.
Hän myös petti minua koko ajan, kävi läpi kaikki ystäväni ja tuttavani nuoruusajalta ja siinä yksi syy miksi lapsuus/ nuoruusajan ystäviä minulla ei ole yhtään jäljellä. Neljä vuotta tätä helvettiä kesti, usein yritin lähteä, mutta uhkailut itsemurhalla saivat jäämään. En tiedä mistä sain voimia vai olinko henkisesti jo aivan loppu.
Muistan ikuisesti lopullisen hetken jossa huomasin olevani täysin turta kaikkeen paskaan mitä hän minulle teki. Olin jälleen lähdössä ja hän istui lattialla oven edessä pumppuhaulikko kaulan alla ja sanoi että jos lähdet niin painan liipasimesta. Kävelin kylmästi ovesta ulos ja aloitin uuden elämäni. Mitään hän ei itselleen tehnyt.
Puoli vuotta hän vielä vainosi minua, olin tuolloin jo täysi-ikäinen ja kuljin toisella paikkakunnalla koulussa. Kun aamulla lähdin kouluun hän oli autoni vieressä seisomassa. Hän oli päivittäin käynyt piirtelemässä autoni ikkunaan sydämiä. Ja kun iltapäivällä pääsin koulusta hän oli jossain linja-auto pysäkillä odottamassa ja ajoi perässäni kotiini asti.
Kaksi pientä elämänalkua olen päättänyt, siitä tunnen ikuisesti tuskaa. Mutta olin liian nuori, lapsi vielä, mies käytti minua hyväksi, tietoisesti. Se joskus vähän helpottaa.
Tapasin nykyisen mieheni aikana jolloin entinen vielä vainosi minua. Se oli rankkaa aikaa koska aina en tiennyt miten asian kertoisin, olimmehan vasta tavanneet ja entinen kulki perässäni päivittäin eikä koskaan voinut aavistaa mistä hän ilmestyy.
Puhuttelin eksääni vainoamisesta jälleen kerran avoimella parkkipaikalla auton ikkkunanraosta ja yritin lähteä ajamaan autoa niin hän repäisi lasin säpäleiksi. Ajoin suoraan poliisiaseman pihalle. Löin hänelle autoni avaimet kouraan ja sanoin että huomenna klo 12 (en muista tarkkaa aikaa) on autossani uusi lasi ja auto minulla tai kävelen poliisiaseman sisälle ja puhun kaiken ulos ja silloin hän tietää mitä tulee tapahtumaan. Auto oli seuraavana päivänä minulla, lasi ehjä ja hän lakkasi vainoamasta.
Tämä tarina ei välttämättä ole julkaisukelpoinen, mutta lue sinä. Ja ymmärtänet että kirjoitettu hieman tunnekuohussa kun vanhoja ikäviä asioita muistelee."