”Olen ilolla seurannut sivuasi jo pitkään ja nyt tuli tilanne että halusin laittaa viestin sinulle.
Mieheni jätti minut eilen, minulle käsittämättömästä syystä. Hän ei kokenut enää olevansa minulle se paras ihminen. Kuluva vuosi on ollut maailmantilanteen vuoksi haastava. Firma meni konkkaan ja työpaikka alta. Omistusasunnon kulut juoksevat ja laskut kasautuu. Nyt oli se käänne ettei hän enää voinut pitää kulissia yllä. Hän on totaalisesti epäonnistunut elämässään nyt kun hän ei miehenä voi tarjota minulle vakaata tulotasoa. Eron syy oli ettei halua viedä minua mukanaan. Mihin?
Minä en ole rakastunut hänen rahoihin vaan siihen hieman vakavaan, mutta sisimmiltään todella herkkään ja avaraan ihmiseen. Hän koheli minua äärimmäisen hyvin ja kunnioittavasti. Oli upea tuntea olla näin rakastettu.
Minua ei ole koskaan jätetty, ja heitin kaikki itsekunnioituksen rippeet menemään kun anelin kunnyksellä ja soitin perään häntä jäämään. Ei auttanut. Toisen ylpeys meni edelle. Juttelin äitini kanssa asiasta ja hän huomasi saman omassa miehessään. Upea sanavalmis toimitusjohtaja, pieni herkkä poika, joka on kasvatettu käsittämättömään miehen muottiin. Miehen täytyy pystyä elättämään perheensä tai et ole mies. Tämän haluaisin maailmassa muuttaa.
Puolisoni oli minulle rakas juuri hänen itsensä vuoksi, ei minkään mitä hänen muka tarvitsee olla tai mitä hänellä on. Toivon että joskus miehetkin saavat olla heikkoja ja pieniä ja silti heistä pidetään huoli. Ei tämä ole mikään ylpeyden asia. Minä nukkuisin hänen vierellään vaikka sillan alla, ainakin on lämmin. Miten voidaan saada toinen heräämään tähän?
Sinä riität.
