”Jonkunlainen tunneälytesti, tietoisuuskoulu tai ” vuorovaikutuksen filosofia”-kurssi pakolliseksi kaikille, ennen kuin pääsee kirjoittamaan kirjaintakaan somekeskusteluun!
Olen pyörinyt nyt 3 päivää noilla keskustelualueilla, joissa Ich komme-ilmiöstä on ”keskusteltu”.
Surkeinta tässä, sekä ylipäänsä somekeskusteluissa on sen polarisoituminen. Toisella puolella äärimmäisen konservatiiviset ja Ich kommen tapauksessa korostuneen puritaaniset kommentit. Toisaalla sitten liberaalit, oikeutta ja ihmisyyttä puolustavat äänet. Tuhansia, kymmeniä tuhansia herjaavia, täysin tiedottomia verbaalisia oksenteluita ja tasapainoksi Erikaa ja esitystä puolustavia kommentointeja ja hyviä kannanottoja kommenttikenttien pahansuopuudesta tai kateudesta.
Mutta keskustelualueilla ei keskustella. Miksi ei? Emmekö halua vai emmekö ehdi, koska reflektiivinen reaktio vei jo mennessään? Miksi emme perustele tai vaadi itseltämme juuri mitään somekeskusteluissa?
Kommenttikentissä puretaan patoumia, puututaan törkeyksiin ja puolustetaan ihmisiä, kompataan tai osoitetaan halveksuntaa pistämällä nauruhymiö kommenttiin, jota hymiön laittaja ei siedä. Eri mieltä oleminen sinänsä on herkullista ja synnyttää parhaimmillaan positiivisen jännitteen ja uutta näkökulmaa. Mutta somessa erimielisyys on vain suun kautta tulevaa sanallista oksentelua. On kuin taantuisimme hiekkalaatikolle takaisin. Tulisimme someen aiemmin koettujen vääryyksiemme tai rajattomuuksiemme kanssa.
Keskustelualueilla yksilökeskeisyys korostuu irvokkainmillaan. Ich komme-tapauksen yhteydessä onkin satoja kertoja muistettu ensin mainita, että " jokaisella on oikeus mielipiteeseen" ja sitten laskettu ilmoille kommentti, jossa on pirultu nimittelyn, paheksunnan tai häväistyksen keinovalikoimalla. Kun siihen on vasta-argumentein puututtu ja paljastettu kommentti vaikkapa tarpeeksi kontroloida seksuaalisuudesta laulavaa naista, on käännetty äkkiä näkökulma ja vedottu siihen, että " Mitäs sitten, kun kaikki ( huom. JOKAIKINEN 
) lapset päiväkodeissa hoilaavat Ich kommea? Kuka ottaa vastuun?" Ensin on oikeus sanoa pahasti "sananvapauden nimissä", mutta heti perään ollaankin jo moralisoimassa. Ikään kuin meillä ei olisi mitään sisäänrakennettua moraalista yläotsikkoa ja kompassia.
Eilen luin keskustelun, jossa oletus oli, että maininta itsereflektiosta riittää muuttamaan kommentit asiallisiksi. Keskusteluun kuului noin 4 miestä. He kirjoittelivat, että " Erikan esitys on huono ja mauton, mutta eihän se ole Erikan syy" ( eli Erika oli miehen mielestä vain tuote, joka on laitettu laulamaan isojen pomojen käskystä). Tähän toinen totesi, että " En ole nähnyt esitystä, mutta se on kuulemma kuin traileri vanhoista saksalaisista aikuisviihdeleffoista".ja nauruhymiö. Sitten vielä pikkutuhmasti loppukevennys: "Toimisikohan visuaalisesti siis paremmin kuin musiikin suhteen". Todisteena älyllisestä pohdinnasta oli esiintuotu, että " Nää on makukysymyksiä tietty. " Kolmas siihen sitten jotain vastaavaa.
Oudon keskustelusta teki se, että tämä ryhmä tosiaan samalla " reflektoi" itseään. He kommentoivat toistensa kommentteja arvioimalla, että " Tuo on esimerkki asiallisesta kommentista/ arviosta". Silti tekstit olivat samaa huoritteluasennetta kuten äärikonservatiivienkin, mutta niihin oli lisätty näennäisiä loivennuksia. Kuten tuo " Ei se ole Erikan syy". ja " makuasioita".
Usko ihmiskuntaan ja sen sisäiseen velvollisuudentunteeseen kehittää itseään meinaa tulla hyljätyksi ajatuksissani tätä kaikkea lukiessa. Hyvää tässä tavallaan on se, että asioista puhutaan vaikenemisen sijaan. Sekin on hyvää, että näkee, miten paljon on niitä, jotka puolustavat ihmistä ja ihmisen oikeuksia. Suuri osa keskusteluissa mukana olevista on aikuisia, 40-60 vuotiaita ihmisiä. Ilmeisesti se ikäluokka ei osaa keskustella vaikeista, tunteita herättävistä asioista?
Oon sitä mieltä, että meillä koulussa pitäisi olla isona osana rakenteissa itsetuntemusta ja myötätunnon opetusta. Meiltä puuttuu yhteiskunnasta rakenteisiin luodut vahvat linjaukset tunne-elämän kasvatuksesta, tutkimisesta ja myöskin niihin kuuluvien ongelmien hoidosta. Se näkyy mm.somessa.
Samoin kuin Erikaa, naista laulamassa seksuaalisuudesta, myös tunteiden merkitystä on vähätelty pitkään. Väkivaltaisia ja halveksivia kommentteja lukiessa ei voi kuin todeta, että tälläistä jälkeä syntyy itsetuntemuksen ja tunteiden hallinnoimisen vähättelystä."
