”Olen miettinyt jo pitkään että kirjoittaisin sinulle mutta se on vaan jäänyt roikkumaan..
Onko muilla pitkässä suhteessa olevista käynyt näin?
Itsellä on kohta uusi vaihe elämässä kun lapset muuttavat pois.
Yhteistä elämää on takana tänä vuonna monta, monta vuotta. Kamalaa kun ajattelee sitä numerona. Ihan teinistä asti oltu yhdessä. Rakennettu yhteinen elämä, kasvettua aikuisiksi ja siitä vanhemmiksi.
Toisen tuntee kuin omat taskut, edelleen rakastan ja vieläkin tykkään huomioida toista arjessa, hipsutan persettä kun toinen tekee itselleen iltapalaa, pussaan kun kävelen ohi, toinen pesee hampaita lasken housut alas ja hiplaan palleja.. koska pallit best!
Seksuaalisuus on itsellä vaan kasvanut näin nelikymppisenä mutta toisen halut ei ole samalla levelillä eikä tarvitsekaan me ollaan niin erilaisia. Hän oli 20 mun kimpussa nyt on osat toisinpäin.
Sit asiaan.. Minulla on ala-asteelta asti ollut mies jonka kanssa klikkaa edelleen. Nyt tuli 10v kun viimeksi nähtiin ja edelleen juttu jatkuu siitä mihin se jäi.
Olen nopea ihastuja ollut aina, mutta edelleen tämä herra saa mun kropan sekaisin (kädet tärisee, maha heittää volttia ja syke nousee). Ollaan juteltu hänen kanssaan miksi näin tapahtuu?! Hänen mielestä joidenkin kans vaan on niin.
Herra on naimisissa ja isä.
Hänen suhteensa on myös pitkä, eikä seksiä ole kuin miehen aloitteesta. Puhumattakaan kosketuksesta/läheisyydestä.
Meidän halut/kemiat vaan kolahtaa.. Mitään fyysistä nyt ei ole tapahtunut vain viestittely, kuvat ja videot.
Voiko rakastaa kahta? Tai ehkä rakkaus toista kohtaan on väärä sana..
Olen myös mieheni kanssa puhunut avoimesta suhteesta mutta ei mulla ole kiinnostusta vieraisiin vain tähän klikki mieheen.
Tiedostan että on väärin toimia näin.. Mutta se vaan tuntuu niin hyvälle jutella ja purkaa tuntemuksiaan toiselle.
Onko meitä muita?? Help!"
