Yksi blogini suurista teemoistani on ollut se, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian vähän ja aivan liian myöhään. Toki monet ovat sitä mieltä, että ihmiset eroavat aivan liian helposti. Mitäpä jos ongelma onkin janan toisessa päässä, että ihmiset pariutuvat nykyään aivan liian helposti ja nopeasti.
Otetaan alkuun tilanne, joka on käsillä tekstini jakokuvassa. Siinä ihminen on tullut edellisen suhteensa päätökseen ja sen sijaan, että ottaisi itselleen ajan päästäkseen erosta irti ja samalla kuuntelisi vähän itseään niin eronnut haluaa itselleen saman tien uuden ihmisen ja uudeksi ihmiseksi kelpaa joku vaan. Mieluummin joku vaan kuin että ei olisi ketään. Siinäpä vasta terve alku uudelle parisuhteelle.
Ja vaikka ei haluaisikaan jokua vaan, niin hyvin yleinen ilmiö eron jälkeen on se, että deittisovellus laitetaan kuumenemaan noin tunti erosta ja alkaa maaninen uuden suhteen etsiminen. Tätä jopa ympärillä olevat ihmiset kannustavat lauseilla, että kyllä me sinulle joku uusi löydetään ja eihän kalat merestä lopu ja uutta matoa koukkuun vain.
Sen jälkeen kaikki alkaa alusta.
Suuri syy sille, että miksi ihmiset eroavat suhteistaan on se, että suhteissa on kaksi toisilleen väärää ihmistä. Miksi suhteissa on kaksi toisille väärää ihmistä johtuu siitä, että joskus ihminen on väärä itselleenkin. Hän on jättänyt sen tärkeimmän työn parisuhteen eteen tekemättä eli itseensä tutustumisen. Koska sen jälkeenhän vasta voi tietää, että mitä edes haluaa. Sen sijaan ihminen pakenee uuteen suhteeseen, jotta itseäänsä ei tarvitsisi tutustua.
Loputtoman iso prosentti parisuhteista on kunhan nyt joku on suhteista. Siinä sitten vuodesta toiseen sätitään sitä toista ja suhteen päätyttyä hankkiudutaan mahdollisimman nopeasti samanlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on vain eri nimi kuin edellisessä suhteessa.
Ehkä ongelma siis onkin sen sijaan, että eroamme liian nopeasti, että säntäämme suhteeseen liian nopeasti. Ennen kuin kukaan ehtii tulla osoittamaan sormella, niin sanottakoon, että olen ehtinyt itse sen itselleni jo tehdä. Minä en ole koskaan ollut vain jonkun kanssa, mutta nopeus on minullakin ollut ongelmani suhteeseen säntäämisen kanssa. Siinäkin asiassa minunkin on pitänyt katsoa peiliin pitkiä aikoja ja oivaltanutkin vuosia sitten jotain.
Ehkä sitä voisi ajatella, että ei maailma lopu tähän päivään. Eivätkä ne meressä olevat kalat ui lopullisesti karkuun, vaikka niitä ei heti tänään itselleen ongikaan.
Itse olen oivaltanut olleeni se joku 14 vuotta. Lapsia syntyi, mutta jotain puuttui. Sen lisäksi, että olin huonekalu muiden joukossa. Vaikka erosta on aikaa ja olen hyvässä suhteessa nyt, niin silti se vähän loukkaa.
Ex on justiinsa näitä otetaan joku- tyyppejä ja se on eron jälkeen tullut selväksi. Aika monta on ollut kierroksessa, on ollut määräilijää, huijaria yms. Kaikkien kanssa eteneminen on ollut huimaa. Viimeisin on jo kosittu muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja vauvaakin tulossa. Lapset katsovat vierestä ihmeissään tätä touhua ja yksi on sanonut ettei mene sinne enää.
Minusta se on toisen tunteilla leikkimistä, että otetaan vaan joku, sidotaan se mahdollisimman nopeasti suhteeseen. Niin se itsellekkin kävi. Olen pahoillani tämän uusimman puolesta, vaikka en tietenkään voi sitä varmasti tietää, mutta pelkään pahasti, että hänkin joutuu pettymään ja sydänkin saattaa särkyä. Ex elää ihastumisen tunteista, rakkaudesta hän ei tiedä mitään. Toivottavasti tämä olisi sitä, ihan jo sen tulevan lapsen takia.