”Unelma siitä, että vapaus ja läheisyys kulkisi käsi kädessä, olisi luonnollinen paketti, on minussa tiukassa. Ilman, että halu sitoa, omistaa, sulloa lasipulloon kirjahyllyn reunalle ihasteltavaksi astuisi kuvaan. Kumpaakaan ei joutuisi miltään pelastamaan, eikä ehjäksi rakastamaan.
Vapaus sanoa, että tänään haluan vain hengittää yksinäni, nähdään joku toinen päivä, ilman, että toinen siitä loukkaantuisi ja ottaisi sen henkilökohtaisesti.
Kun toisen kanssa yhteistä aikaa viettäisi, olisi se ajatonta kellumista, ilman pakollista suorittamista. Intohimoa, kovaa halua kosketukselle, avointa keskustelua avoimuudesta, sulkeutuneisuudesta, tapojen jatkumosta sukupolvelta toiselle ja niiden tietoisesta muuttamisesta. Estotonta naurua ja itkua. Tai vain hiljaa hengittelyä ja hymyilyä.
Kun molemmat olisivat saaneet sopivan annoksen toisistaan, voisi hyvillä mielin sanoa ”Nähdään, kun tuntuu taas siltä. Olet tärkeä, rakas.”
Se olisi rakkautta.”
Näin juuri. Kauniisti kirjoitettu. Minulla on tuohon mahdollisuus❤️. Vain vapaudessa voi rakastaa.
Eli otetaan rusinat pullasta. Kuulostaa sellaiselta rakkaudelta jota itse taas en halua. Miksi ihmisen kanssa jota rakastaa,on niin vaikea olla. Kuulostaa vieraalta.
Onneksi tässä ei ollutkaan kyse sinusta. Rusinat pullasta suhdehan on mitä mahtavin parisuhde!