Pitääkö lehdelläkin olla sukupuoli?

Sanovat nimittäin joitakin lehtiä naistenlehdiksi. Mikä tekee naistenlehdestä naisten lehden? Tekeekö se, että naistenlehdessä kirjoitetaan paljon ihmissuhdeasioista? Vai onko se naistenlehden merkki, että lehden visuaalinen toteutus on kaunis ja värikäs?

Pöh, sanon minä.

Asuintaloni kivijalassa sijaitsee kampaamoliike. Kampaamossa on runsaasti niin sanottuja naistenlehtiä. On siellä muutama kappale miehillekin suunnattuja lehtiä, joissa on kannessa jokin testosteroninen vehje tai peltistä auton kiiltävää pintaa.

Minä valitsen naistenlehden, niin kuin monet muutkin miehet. Niin sanoi minulle kampaajani, jota miehenä pitäisi kai kutsua parturikseni, mutta tälle sukupuolettomalle linjalle lähdettyäni, en sano. Kampaajani arveli, että kampaamon tuoli on turvapaikka miehellekin lukea ihmissuhdeasioista. Olisi aivan eri asia ottaa miehenä Anna -lehti lähipubiin luettavaksi.

Minä voisin ottaa sen minne tahansa luettavakseni. Mikäpä sen rentouttavampaa, kun nautiskella kahvilan ylihintainen kahvi, kupista, jossa on aivan liian pitkä lusikka ja samalla uppoutua ihmissuhteiden kiehtovaan maailmaan tai lehdessä oleviin ihmisten koskettaviin elämäntarinoihin. Sitä paitsi rakkausbloggarina saan lehdestä mitä mainiointa materiaalia.

No, ei minun tarvitse lähteä kahviloihin tai kampaamoihin lehteä etsimään, koska se tipahtaa minulle postiluukusta eteisen lattialle. Muutenkin elämme aikaa, jolloin kahvilat ovat kiinni ja ihmisen on syytä pysyä sisällä. Tähän hetkeen keskiviikkoinen postilaatikon kolahdus on kuin kaunis ja pehmeä lupaus paremmista ajoista. Samalla se on muutaman hetken todellisuuspako ahdistavasta uutisvirrasta, joka tuntuu peittävän elämän jokaisen hetken.

Elän etäavioliitossa. Vaimoni ei ole mustasukkainen minulle Annasta, jonka kanssa vietän tiiviisti aikaa iltaisin. Hän ei hätäänny edes siitä, että toisinaan otan Annan mukaan sänkyynikin. Hänen mielestään on ihan kiva ja lohduttava ajatus, että minulla on ottaa syliin Anna silloin, kun me olemme eri kaupungeissa. Eikä hän pane pahakseen, vaikka ottaisin Annan mukaan matkustaessani hänen luoksensa. Hänkin käy nimittäin Annaan vähän kuumana.

Moni mies kuvittelee, että niin sanotut naistenlehdet ovat pelkkää samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Kuvittelevat, koska eivät ole vaivautuneet ottamaan asioista selvää. Esimerkkinä voisin mainita Annan numerossa 13 olleen artikkelin muusikko Samuli Laihosta. Törkeän hyvässä artikkelissa Laiho kertoo ihailtavan avoimesti lapsuuden kasvualustastaan alkoholistin lapsena. Itselleni tuli artikkelista kylmät väreet ja kyyneleet silmiini.

Ei.

Lehdellä ei pidä olla sukupuolta. Kaikkien ei silti tarvitse lukea itselle vieraista lehtiä. Toiset tykkäävät moottoreista ja toiset ihmismielestä. Useammat niistä molemmista. Hienoa, että on aikakausilehtiä meille kaikille. Silti lehden nimittäminen naistenlehdeksi ei anna arvoa lehden sisällölle, koska lehdeltä rajataan muita sukupuolia pois. Se saattaa myös karkottaa mahdollisia mieslukijoita, joiden mielessä niin sanotun naistenlehden lukeminen julkisesti on häpeällistä.

Salaahan kaikki meistä lukevat niitäkin lehtiä, mitä isoon ääneen sanovat olevansa lukematta. Vähän niin kuin itse nuoruudessani julkisena Nirvana -Grungepoikana kuuntelin kotona salaa korvalappustereoista Haddawayta.

Mitä on rakkaus, kysyi hän biisissään. Se on uskallusta olla oma itsensä ja elää omanäköistä elämäänsä. Jos se nyt jotenkin sotii yleisiä normeja vastaan, niin mitä sitten? Normit ovat tarkoitettu muutenkin purettaviksi. Sen voi aloittaa niinkin pienestä asiasta kuin lukemalla keski-ikäisenä miehenä julkisesti Anna -lehteä.

Minä teen sitä tällä hetkellä kotonani tai vaimoni luona. Sitten kun maailma on taas enemmän auki, niin teen sitä ihan julkisestikin. Enkä vain turvapaikassa kampaamontuolilla.

Tykkään Annasta nimittäin ihan sikana.

ARVONTA:

Kaikkien YHTEYSTIETONSA jättäneiden kesken arvotaan yksi kappale ANNA -LEHDEN VUOSIKERTAA. Arvontaan osallistuu kertomalla blogin kommenttikentässä, että mikä on sinun mielipaikkasi lukea Anna -lehteä. Yhteystiedot eivät näy muille kuin minulle. Aikaa osallistua arvontaan on kuukausi.

Havaintoja parisuhteesta Instagramissa on myös käynnissä arvonta, jossa palkintona on Anna -lehden vuosikerta. Mene blogini Instaan ja osallistu sielläkin arvontaan. Ohjeet Instassa.

Tästä linkistä voit tilata itsellesi tai puolisollesi oman Annan hävyttömän halpaan hintaan tilauslahjoineen:

https://tilaus.anna.fi/havaintoja

Kuvat: @Katri Kivinen

Studio: Vaimon koti, Turku

136 kommentti

  1. Työpaikkamme kahvihuoneesta löytyy kattava valikoima näitä naisten/miesten/lokeroimattomien lehtiä. Siinä samalla lukiessa voi rentoutua hierontatuolissa pahvinen kahvikuppi toisessa kädessä. Tauot loppuukin aina liian nopeasti.

  2. Kun lehti on tullut,keitän kunnon kahvit ja istahdan mummon keinutuoliin kahvikupposen ja Anna-lehden kanssa. Luen sen heti kannesta kanteen.

  3. Silloin tällöin saan kierrätetyn lehden ystäviltä. Silloin luen lehden kotona sängyssä iltalukemisena. Yleensä luen Annaa kampaajalla.

  4. No olen niiiin samaa mieltä kirjoituksestasi 🙂 Ei se ole sukupuolesta eikä iästä kiinni mitä lehtiä tykkää lukea ja sekin menee varmaan ihan fiiliksen mukaan. Äidilleni tulee paljon kanssa lehtiä, mitä hän sitten antaa minulle kun on itse lukenut. Sehän jos mikä on parasta iloa kun saan lukea muitakin lehtiä 🙂 Toki, Anna-lehtihän näistä on kyllä se mieluisin 🙂
    Itte löhöän sohvaperunana ja luen Anna-lehteä, toki muitakin lehtiä ja otan rennosti, aina 🙂

  5. Ihan keittiön pöydän ääressä. Selailen aamupalaa nauttiessa tai päiväkaffeseurana. Uusin Anna on aina viikon pöydällä, uuden tuloon saakka; ja selailen sitä aina istahtaessani pöydän ääreen. Ja nyt on ollut aikaa selailuun tavallista enemmän…

  6. Luen mieluiten Annan sohvan nurkkaan käpertyneenä. Se on pehmeä ja turvallinen paikka ja saan keskittyä pelkästään lukemiseen ja kuvien katseluun.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *