Naisen tarina äidistään ja ulkopuolelle jäämisestä. ”Oli perhe 80-luvulla; isä, äiti, poika ja tytär. Isä kärsi alkoholismista ja äiti oli uhrautuva marttyyri. Tytär oli isänsä suuresti rakastama ja äitinsä sietämä. Poikaa äiti rakasti ja isä myös. Sitten tuli toinen tytär, ero ja muutto kauas erilleen. Oli perhe 90-luvulla; äiti, poika …
”Olen huono ihminen. Sanon heti suoraan ja rehellisesti, että olen hieman humalassa tätä kirjoittaessani. Se auttaa uskaltamaan kirjoittaa tämä tarina sinulle. Täytin viime vuonna viisikymmentä. Minulla on kaksi lasta, joihin katkaisin lähes kokonaan yhteyden erotessani. Erosin, koska olen alkoholisti. Hallitsin viinan juomisen työni vuoksi arkisin, mutta join joka ikinen viikonloppu. …
Tässä kertomus nuorelta aikuiselta, joka olisi aikoinaan toivonut että vanhemmat eroavat. Isäni oli juoppo, kun olin ala-asteella ja en ikinä ymmärtänyt miksi äiti hänen kanssaan oli, kun toinen joi rahat ja vain solvasi. Hän raitistui, kun olin viidennellä luokalla, mutta hänelle jäi vakava masennus, jonka vuoksi hän on tähän päivään …
Olen kiitollinen isälleni, joka uskalsi tehdä päätöksen ja erota äidistäni. Hieman erikoinen piirre erossa oli kuitenkin se, että ainoana lapsena, ainoana tyttölapsena, yhdeksänvuotiaana muutin asumaan isäni kanssa. Vanhempani hoitivat näkökulmastani eron siististi, vaikka isoja riitoja heillä on varmasti ollut useita. Minun kuullen ei koskaan tapeltu, mutta sen sijaan kärsin jäätävästä …
Kommentit tekstiin napattu eilisen tekstini kommenttipalstoilta. Ai, onko maassamme vielä 50-lukulaista asennetta? Kyllä ja jopa järkyttävän paljon. Kaksi asiaa tulee kommenteista mieleen. Miten pienten lasten äitejä yhäkin syyllistetään siitä, että heillä on muutakin elämää kuin vauva-arki? Miten helvetissä on yhäkin vallalla käsitys, että mies on pienen lapsen kanssa täysin kädetön? …
Sanovat, että vanhemmuus on rankkaa. Niin kai se onkin, jos vanhemmuudesta tekee itselleen rankkaa. Tässä vaiheessa aktivoituu vanhemmat, joilla oikeasti on rankkaa. Kuuden lapsen yksinhuoltajat, joilla ei ole varmuutta ensi kuun ruoka- ja vuokrarahoista. Minä nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, joilla on lapset arjessaan joka ikinen hetki. Itse en pärjäisi, sillä …
Kirjoitin muutama vuosi sitten tekstin, jossa vitsailin aiheella, että jokainen poika haluaa olla isänsä kaltainen. Vähän niin kuin biisissä, jossa lentäjän poika kokee olevansa sankari itsekin. Isäni on alkoholin suurkuluttaja, helposti voisi käyttää sanaa alkoholisti. Vitsailin tekstissä, että tässähän pitää kiristää huomattavasti omaa juomistahtiaan, jotta pääsee isäni kaltaiseksi. Pahennustahan tuo …
Mies, tuntuuko siltä, että sinulla on vaikeaa mahtua rooliin, joka on annettu sinulle syntyessäsi? Tuntuuko siltä, että koet olevasi liian ahtaissa ja pienissä roolivaatteissa? Etkö näe itseäsi sukupolvien välisenä jatkumona, jossa sinä olet vain yksi uusi miehen nimi samanmielisten miesten jonossa? Tunnetko riittämättömyyttä, koska et tunnu täyttävän niitä sinulle luotuja …
En tiennyt etukäteen, että mihin kipupisteeseen iskin jakaessani eräässä tekstissäni tarinan, jossa tuntemani nuori nainen sairastui bulimiaan hänen äitinsä kutsuessa häntä läskiksi useaan kertaan naisen ollessa lapsi ja teini. Jaoin jo yhden tekstin verran ihmisten kokemuksia saamistaan ulkonäkösolvauksista, jotka ovat pääosin tulleet heidän omilta vanhemmiltaan, vanhemmaltaan tai sukulaisiltaan. Aihe on …
”Olen aina halunnut isäksi. Olen tiennyt jo varhaisesta aikuisuudesta lähtien, että en voi koskaan tulla isäksi. Tai ainakaan biologiseksi isäksi. En halua kertoa syytä siihen, että miksi se ei ole ollut mahdollista, mutta se liittyy sairauden jälkitautiin, joka vei minulta mahdollisuuden siihen. Olen ollut muutaman vuoden varaisänä. Olin parisuhteessa naisen …