Näyttää: 11 - 20 of 62 tulokset

”Olin yksinäinen ja surullinen lapsi, joka eli kun hiiri kotonaan”

”Minun äitini ei ole ulkoisesti huono äiti, hoiti kyllä perustarpeet, siinä se sitten olikin. Asuin äidin kanssa ja isää tapasin satunnaisesti hänen töiden vuoksi. Äidiltä en saanut koskaan hellyyttä, ymmärrystä tai hyväksyntää. Joskus hän saattoi räjähtää ihan pienestä asiasta ja silloin tuli tukkapöllyä tai revittiin korvasta. Usein hän oli ihan …

”Onhan se kuitenkin sun äiti”

”Äitienpäivä lähestyy ja joka vuosi käyn samaa prosessia läpi, miksi en voi muistaa omaa äitiäni? Miksi minulla ei ole sellaista äitiä, josta kaikki puhuvat ja jota juhlivat onnellisina. Meillä ei ikinä ole ollut äititytär- suhdetta. On sitä yritetty, voi luoja kuinka monta kertaa. On ollut pätkiä, kun meni paremmin. Nykyään …

”Toivottavasti sinuun ei enää koske ja sinun on hyvä olla ja levätä”

”Tarina äidistäni. Minulla on todella ristiriitainen mieli ollut äitiäni kohtaan aina.  Kun olin pari kuukautta vanha vauva niin äitini ei saanut rauhoitettua minua millään ja oli jo omakotitalon toisesta kerroksesta parvekkeelta minua pudottamassa kaiteen yli, onneksi isäpuoleni ehti paikalle minut pelastamaan. Kun isäpuoleni ja äitini erosivat, asuin äitini luona puolivuotiaana, …

”Kun rintani alkoivat kehittyä ja aloin muuttua tytöstä naiseksi, äitini huusi että voisin mennä kylälle persettä myymään”

”Äiti. Minulle tuo sana oli kirosana siihen asti kunnes tulin itse äidiksi. Olen kuullut sanottavan että pienen tytön ensimmäinen esikuva on oma äiti ja lapset rakastavat pyyteettömästi vanhempiaan. Murrosikään asti luulin, että minussa on jotain vikaa kun en kyennyt äitiäni rakastamaan ja ihailemaan. Murrosikään asti myös toivoin, että minut adoptoitaisiin …

”Äiti, jos vielä menet takaisin niin minä lyön”

”Minun äitini, maailman rakkain ja parhain äiti. Lapsuudesta saakka tiukka, mutta rakastava. Kotiäiti, koska isäni mielestä naiset hoitavat kodin ja lapset, kun taas mies tuo leivän pöytään… ja pieksää vaimonsa humalassa harva se viikonloppu. Opimme pelkäämään isän humalaa, mutta krapulassa saimme häneltä aina lahjoja ja lupauksia. Äitimme sai niitä myös, …

”Olen kannatellut äitiäni koko elämäni ajan”

”Äiti on yksi kipeimmistä aiheista elämässäni. Yksi suurimmista haavoista sielussani. Yksi kieroutuneimmista ihmissuhteista elämässäni. Ja kuitenkin, yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni. Keksisin keinon kävellä kuuhun ja takaisin, mikäli saisin sillä äitini raiteilleen. Äitini sai minut ollessaan 19-vuotias. Hänen oma äitisuhteensa vaatisi oman tarinansa, mutta tiivistetään vain sanalla toksinen. Meidän suvussa ei …

”Ei lasta laiteta vanhempiaan kantamaan lapsuudesta asti”

”Äiti on aina äiti, mutta mitä jos ei olekaan arvonimensä arvoinen.Äitini on aina manipuloinut minua, vedonnut tunteisiin, saanut minut kannattelemaan häntä koska hän on äitini. Kun olin neljän vanha, äiti löysi rakkauden. Miehen, joka käytti paljon alkoholia. Pian alkoholi vei myös äitini mukanaan. Sain seurata joka viikonloppu kännisiä riitoja, menin …

”Minulla ei ole äitiä, vaikka hän on elossa”

”Minun äitini Minun äitini on aina valinnut pullon minun sijastani. Minun äitini on pitänyt tärkeämpänä etsiä miesseuraa kuin pitää minusta huolta. Minun äitini on uhkaillut, haistatellut ja manipuloinut minua läpi elämäni. Minun äitini on kuljettanut minua traumaattisesta tapahtumasta toiseen. Olen tullut raahatuksi katastrofista seuraavaan ja oppinut, ettei ole muuta vakaata …

”Kuusi vuotta sitten äitini katkaisi välinsä minuun, kun olen niin kamala tytär”

Olen hyvin pienestä asti ymmärtänyt ja aistinut, ettei äitini sietänyt minua. Olin aina syypää kaikkeen. / Hänen alkoholismiinsa ja ongelmiinsa. Isäni ja hänen avioliitto-ongelmiin. Ihan kaikkeen. Jossain vaiheessa aikuisiällä tajusin, että äitini on maanis-depressiivinen. Tämän lisäksi hän on klassikkoesimerkki narsistista. Siihen lisäksi vielä alkoholismi niin laulu on valmis. Olen tullut …

”Vaalin omaa lastani ja rakkautta, jota uskon parhaiten osoittavani hänelle sillä, että en koskaan tuo häntä tähän maailmaan.”

Äidinrakkaudesta. Muistan edelleen, kun 12-vuotiaana puistossa ystävän kanssa aikaa viettäessäni päätin, että minusta tulee vielä äiti. Se päätöksen hetki erotti minut lapsuudesta ja nuoren ihmisen naiiveista peloista, sillä koulussa oli jo silloin opetettu jonkin verran esimerkiksi synnytyksestä, mitä pelkäsin ennen tuota kuollakseni. Se kuulosti hirveältä, kivuntäyteiseltä tapahtumalta, enkä ymmärtänyt, miten …