”Olin 17 vuotias, kun tapasin lasteni isän. Hän on minua reilu 10 v vanhempi. Oli hienoa, kun oli täysi-ikäinen mies, jonka siivellä pääsi mukaan baareihin joka viikonloppu. Ja pääsin leikkimään kotia hänen luokseen.
Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen huomasin olevani raskaana. Se oli tavallaan shokki kaikille, mutta minä koin olevani valmis äidiksi. Minun juhlimiseni loppui. Mutta hänellä se jatkui, lähes joka viikonloppu. Ja sitä myöten alkoi myös riitely. Ex toivoi, että olisin tehnyt abortin tai saanut keskenmenon. Hän oli viikonloput humalassa ja krapulassa ja menossa kavereidensa kanssa. Minä odotin häntä kotona. Tai sitten menin vanhempieni luokse. Sain aina viestejä ja kyselyjä olenko yksin vai onko seurassani muita, toisia miehiä.
Olin erään riidan aikana lähdössä vanhempieni luokse. Olin soittanut äidilleni, että tulisi hakemaan minut. Ex sanoi hakkaavansa minua mahaan, että saan varmasti keskenmenon, jos poistun ovesta. Soitin taas äidilleni, että täällä on kaikki hyvin, ei tarvitse tulla hakemaan.
Koko raskauden ajan hän epäili, että lapsi ei ole hänen.
Alussa mustasukkaisuus oli jopa kivaa, että joku oikeasti välittää minusta niin paljon. Mutta kyllä vuosien aikana tajusin, että se oli sairasta.
Esikoinen syntyi ja ex:n viikonloppu rilluttelut jatkui. Äitini kävi hakemassa minut vauvan kanssa pois laitokselta kotiin, koska ex oli juhlimassa varpajaisia kolmatta päivää. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen exäni sanoi, että olen niin läski, että minun pitäisi laihduttaa. Olihan minulla toki raskauskiloja tullut muutamia, mutta kyllä kommentti sattui. Varsinkin kun ex itse oli sairaanloisen ylipainoinen.
Muutimme omakotitaloon ja toinen lapsemme syntyi. Ex epäili jälleen isyyttään koko raskauden ajan. Juhliminen oli puolisolta vähän vähentynyt. Mustasukkaisuus ei sen sijaan ollut. Jos puhelimeni soi tai sain viestin oli minun kerrottava kuka soittaa tai viestittää. Välillä piti näyttää viestit, että hän sai tarkastaa, ettei vaan kukaan mies laittanut viestiä. Olin aina vain huora. Samoin kaikki kaverini. Tosin kaveripiirini oli kutistunut noiden vuosien aikana todella pieneksi. Koska saatoinhan muuten pettää. Paria kaveriani hän jaksoi kehua, kuinka heidän kanssaan olisi kiva päästä harrastamaan seksiä ja kuinka he olivat hyvännäköisiä ja pantavia. Minä olin aina vain ruma, läski ja tyhmä.
Muutaman vuoden päästä syntyi kuopus. Taas sama epäilys onko lapsi hänen. Olin ennen kuopuksen syntymää jo miettinyt eroa. Mutta aina vaan exä sai minut puhuttua takaisin. Hän olisi voinut myydä vaikka jäitä eskimoille, niin lahjakas hän oli puhumaan.
Lapset kasvoivat ja kävimme töissä. Viikonloput leikimme onnellista perhettä ulospäin. Kulissit olivat vankat. Kolmekymppisenä aloin miettimään, että tämmöistä helvettiäkö elämä on kuolemaan saakka. Kotona ei ollut hyvä olla, töissä ei ollut hyvä olla.
Päätin hakeutua opiskelemaan. Sain kuulla, etten ikinä pääse kouluun, koska olen niin tyhmä ja laiska. En ainakaan saa koulua käytyä loppuun. Mutta se tunne kun opiskelupaikka tuli ja koulunkin sain suoritettua. Ja työharjoittelun kautta myös uuden työpaikan. Sain tunteen, että en ehkä olekkaan niin tyhmä, kuin minulle on aina sanottu.
Lapset olivat toisinaan reissussa isovanhempien kanssa ja ne ajat olivat minulle helvettiä. Puoliso oli tietenkin juhlimassa ja sitten krapulassa sain kuulla vaikka millasia solvauksia ja epäilyjä.
Hänen sairaalloinen mustasukkaisuus jatkui koko meidän yhdessä oloajan. En saanut mennä kauppaan yksin. Kaikki rahat, eli palkka, lapsilisät ja kodinhoidontuki piti siirtää hänen tililleen. Hän halusi kontrolloida minua täysin. Hän epäili, että käytän rahani johonkin toiseen mieheen. Hän jopa epäili, että maksan toista asuntoa toisen miehen kanssa. Hän möi autoni, että en päässyt itsenäisesti käymään töissä, vaan hän kuskasi minut sinne ja pois. Etten vaan työmatkalla paneskele kenenkään kanssa. Työpaikkanikin sain antamalla seksiä pomoille, jotka sattuivat olemaan miehiä. Töissä totta kai panin kaikkien miesten kanssa. Puhelimeni tutkittiin, jos olin jättänyt sen pöydälle.
Hän uskotteli kaikki vuodet, etten ikinä tule pärjäämään ilman häntä, eikä kukaan minua huoli, koska olen niin tyhmä, läski ja ruma. Aloin pikkuhiljaa myös itse uskomaan tuohon mantraan. Pelkäsin häntä. Pelkäsin, että en selviä ja pärjää yksin. Hän sai minut niin uskomaan.
Minut on haukuttu suureen ääneen kaupan kassalla muiden asiakkaiden katsoessa. Sukujuhlissa olen myös saanut solvauksia ja pilkkaamista. Pari kertaa havahduin unesta, että ex oli sisälläni. Aamuisin asiasta ei puhuttu. Minulle on huudettu ja paljon. Lasten aikaan hän haukkui minut huoraksi ja kertoi tarinoita lapsille, kuinka äitillä on toinen mies. Ja kuinka hylkään lapseni toisen miehen takia.
Kaverini erosi ja häneltä kyselin asioista. Hän uskotteli, että pärjään kyllä jos päätän lähteä.
Eräänä tammikuun iltana puolisoni tuli huutamaan minulle, että minun pitää painua vittuun. Olin esikoisen kanssa hänen huoneessaan auttamassa koulutehtävissä. Ilmoitin, että yksin en aio lähteä. Seuraavana viikonloppuna puolisoni oli ollut taas juhlimassa. Seuraavana päivänä hän alkoi taas huorittelemaan minua lasten aikaan. Päätin, että nyt tämä riittää. Lasten ei tarvitse tällaista kuunnella, eikä enää minunkaan. Aloin etsimään asuntoa minulle ja lapsille. Puolisolle ilmoitin asiasta viikkoa ennen kuin pääsimme muuttamaan. Hän otti asian yllättävän hyvin ja antoi valita huonekaluja mitä otan lasten kanssa mukaan. Hän oli jopa auttamassa muutossa.
Muistan tunteen, kun olimme lasten kanssa ensimmäisiä öitä uudessa kodissamme. Koin kodin turvalliseksi. Nyt oli töistä kiva tulla kotiin. Toisinaan sain kuulla lapsilta, että heidän isänsä oli käynyt kodissamme minun ollessa töissä. Se oli minusta karmivaa.
Eron jälkeen hän edelleen teki kuitenkin elämästäni ajoittain helvettiä. Kiristämällä lasten asioissa. Pääsyynä hänellä oli aina raha. Lapsille hän jaksoi edelleen kertoa tarinoita minun huoraamisista. Lasten asioissa meillä oli paljon yhteisiä palavereita. Ne ahdistivat minua aina niin paljon, että oksentelin muutaman tunnin ennen palaveria ja en saanut nukuttua. Pelkäsin aina exän kohtaamista niin paljon. Ikinä ei voinut tietää mitä syytöksiä tai huutamista tulee. Pelkäsin aina kun näin, että häneltä on tullut viesti. Hänen pelkät viestit saivat minut lamaantumaan ja oksentamaan. Pelkään huutavia ihmisiä niin paljon, että saan paniikkikohtauksen.
Eromme oli yllätys aika monelle. Sukulaiseni ihmetteli suuresti, koska näytimme perheenä onnelliselta. Ainut onni minulle oli silloin vain lapseni. Eron jälkeen sain kavereitani takaisin. Ja sain kuulla hehkuvani. Vaikka sisälläni oli edelleen aikamoinen myllerrys.
Yhteiset kaverit ovat jääneet. Exän sukulaiset eivät saa olla kanssani yhteydessä, koska hän on kieltänyt.
Olen miettinyt, että elämästäni meni hukkaan 15 vuotta tuossa suhteessa. Tosin silloin minulla ei olisi näitä 3 ihanaa lastani.
Nyt erosta on 10vuotta ja kohta on kuopuskin täysi-ikäinen. Olen uudessa parisuhteessa ja enää en pelkää ex-puolisoani, ainakaan niin paljoa. Toisinaan vielä herään painajaiseen, jossa olen jostain syystä yhteisessä kodissamme. Unessani ihmettelen miksi olen siellä, miksi olen palannut sinne, kun minulla on nyt hyvä ja turvallinen parisuhde. Yleensä herään valtavaan ahdistukseen ja itkuuni.
ps. siun blogi on mahtava! Ihanaa kesää ja rakkautta!”
