”Mietin kirjoitanko vai en, mutta en enää jaksa välittää jos joku minut tunnistaa, jos julkaiset tekstin.
Kukaan tuskin haluaa väkivaltaiseen suhteeseen. Ihmisen perimmäinen tarve on tulla rakastetuksi, hyväksytyksi ja kuulluksi. Väkivalta missään muodossa ei kuulu rakkauteen.
Olin elämää nähnyt ja valmiiksi kaikin tavoin runneltu kun vahingossa tapasin tulevan mieheni.
Hän asteli kotiini erään myynti-ilmoituksen vuoksi. En ollut mitenkään kiinnostunut sellaisesta miehestä, mutta niin vaan käynnit jatkuivat ja hän kietoi minut jotenkin verkkoonsa antamalla niitä asioita, mitä eniten tarvitsin. Haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä on todella helppo manipuloida ja ohjailla, jos vastapuoli on riittävän häikäilemätön.
Empaattisena ihmisenä putosin lähes suoraan ansaan. Siihen aikaan ei ollut nettiä, mistä olisin voinut lukea red flägeistä. Niitähän taisi olla, mutten halunnut nähdä, koska elin pilvilinnoissa, että unelmamies halusi juuri minut.
Reilun vuoden päästä olin jo luopunut lähes kaikesta omastani ja taloudellisen riippuvuuden verkkoa oli alettu kutomaan minun pääni menoksi.
Väkivaltaa ei ollut silloin vielä ja henkisen puolen mies hoiteli niin salakavalasti, että luulin aina syyn olevan minussa.
Syyllisyys on maailman raskain taakka kantaa ja se nujertaa lähes kenet tahansa.
Naimisiinmeno 7 vuoden päästä oli viimeinen niitti, josta alkoi myös ruumiillinen väkivalta henkisen ja taloudellisen lisäksi.
Ystävistäni ja harrastuksistani ja muista menoista minut oli eristetty jo melko tehokkaasti siihen mennessä. Pikkuhiljaa jätin menemättä muualle kuin kauppaan ja töihin, koska syyllistäminen oli niin jäätävää ja helpompaa luopua kuin kärsiä rangaistuksia jos erehtyi johonkin menemään.
Ulkonäköni kohdistuva arvostelu ja mollaaminen oli jokapäiväistä. "turha kuvitella mihinkään lähteväs, ei tollasta riippurintaista läskiä kukaan huoli". Tällaiset jutut olivat ihan kevyemmästä päästä. Ja kas, aloin uskoa niihin. En jaksanut pitää huolta itsestäni. Hukutin murheet hyvään ruokaan (miehen mielestä olin kyllä aivan paska ruuanlaittaja)
Ja kotitöihin hän ei osallistunut, koska ne ovat "ämmien hommia ja siksi hän on vaimon ottanut, että sen kuuluu tehdä kotityöt "
Aiemmin olin hyvin seksuaalinen ihminen, mutta sekin osa kuoli minusta pois, jatkuvan ulkonäköni arvostelun takia ja koska minun piti olla valmiina miestä varten silloin kun hän halusi--syitä kieltäytymiseen ei hyväksytty. Minulta otettiin pois myös seksuaalinen itsemäärämisoikeus. Aloin inhoamaan kaikkea siihen liittyvää ja yritin vain että toimitus olisi äkkiä ohi. Mieheni ei välittänyt sattuiko minuun tai miltä minusta tuntui. Olin vain "reikä patjassa"- suunnilleen. Ja kyllä, jos en suostunut tai laitoin liikaa vastaan, niin hänellä oli keinonsa saada minut suostumaan. Keinovalikoimasta tehokkaaksi havaittu oli valvottaminen lähes koko yön ja samanaikainen "kuulustelu" ja välillä suoraa kurkkua huutaminen. Kun olin unenpuutteesta ja pelosta sekaisin, niin suosimalla seksiin pääsin nukkumaan.
Nyt joku kysyy, mikset lähtenyt. Se ei olekkaan niin yksinkertaista. Toksisessa suhteessa eläminen on lähes vastaavaa kuin huumeriippuvuus ja hyvien hetkien odottaminen ja vuorottelu koukuttaa. Myös häpeä, syyllisyys, menetetty itsetunto ja turvaverkon häviäminen ovat syynä. Ihminen, jonka mieli on murrettu, ei näe ulospääsyä, eikä usko selviytyvänsä. Väkivallasta tulee ajan kuluessa uusi normaali.
Ei ole omia ajatuksia, toiveita tai haluja. Ei usko enää olevansa minkään arvoinen,eikä pystyvänsä mihinkään. Ja pahinta on, että kiusaajaansa puolustelee toisille kaikin keinoin ja säälii tai ottaa toisen syyllisyyden kantaakseen.
Olin lopulta niin syvällä, että henkeni riistäminen oli seuraava vaihtoehto. Ystäväni pelastivat minut ja hankkivat apua. Sain masennusdiagnoosin ja terapeutti avasi silmäni ja kertoi narsismista. Mieheni oli tyypillinen narsisti. Hän avasi silmäni ja aloin hankkia tietoa.
Pitkä ja vaivalloinen tie vapauteen oli alkanut.
Ihan vielä ei ole valmista,mutta koko ajan poistuu esteitä lähtemiselle ja minä voimistun.
En häpeä tippaakaan ja kerron kaikille mitä minulle on tehty ja että se on väärin.
En ole syyllinen tapahtuneeseen, ehkä vain siihen että annoin sen jatkua niin kauan.
En edes muista kaikkia mieheni tekoja, niin käsittämätöntä on kiusaaminen ,alistaminen ja hyväksikäyttö ollut. Välillä olen ihmeissäni että kestin järjissäni.
En toivo tällaista elämää kenellekkään. Vain sen kokenut tietää ja ymmärtää mistä on kyse. Kaiken pitää ulospäin on hyvin ja hienoa. On vaikeaa saada tuttuja uskomaan mitä seinien sisällä on tapahtunut."
