”Seksi ja seksuaalisuus? Missä se ”raja” sitten riittävän seksin kanssa menee??
Joku määritteli sen niin että, kun se ei ole mielessä niin silloin sitä on riittävästi?!
Asiaan olen törmännyt sillä tavalla kun avioliitossa ollessani viimeiset ties miten monta vuotta jäin täysin ilman sitä.
Nykyisen kumppanin kanssa asia oli aluksi oikein hyvin sitä harrastettiin usein ja se oli ok molemmille ja minä pidin erityisesti koska niin pitkään olin joutunut olemaan ilman toisen kosketusta.
Kysyin ihan suhteen ensimetreillä mitä ajattelee seksistä ja siihen liittyvistä asioista. Vastaus oli tuolloin että se kuuluu suhteeseen.
Viimeisen 6kk aikana seksin määrä on tipahtanut noin ehkä kerran kuukaudessa tapahtuvaksi asiaksi jos silloinkaan. Kysyin asiaa uudelleen että mitä seksi parisuhteessa on ja vieläkö on sitä mieltä että seksi kuuluu parisuhteeseen? Vastaus oli että kyllä.
Seksissä kuulemma ei teknisesti ole mitään vikaa ja kyllä kun siihen puuhaan päästään yhdessä niin selvästi myös hän siitä nauttii.
Olen peräänkuuluttanut että mitä tässä nyt on tapahtunut että ei kuulemma enään huvita ja hänen sanojaan lainaten ei voisi vähempää kiinnostaa! Syyksi on sanottu hormonikierukkaa jne..Ihmettelen sitä, että jos se olisi se syy niin miksi se ei sitten vaikuttanut suhteen ensimmäisinä kuukausina?
Mitä minä sitten teen? Kyllä kädet toimii hyvinkin ja osaan kyllä sooloilla. Sanoin että, tarviiko tässä hommata joku tekotorso tai vastaava lelu itselle mitä sitten paneskella? Maksullisissa en ole käynyt ja kolmatta pyörää en tähän nyt haluaisi tai en ole koskaan halunnut.
Kyllä voin tunnustaa että panemattomuus ahdistaa sekä minua että toista. Tämä tulee vastaan aina kun olemme sylikkäin tms minulla alkaa ottamaan eteen ja koitan olla koskematta toista mistään erogeeniesta alueesta jne. Toista ahdistaa se että, tietää mitä minä haluaisin ja olemisesta tulee vähän väkinäistä.
Onko se "alkuhuuman" paneminen vain sitä että saadaan ukko siihen tavalla tai toisella ja sitten kun suhde vakiintuu niin voidaan tämä asia sitten unohtaa? Voidaan alkaa kulkemaan verkkareissa eikä ulkoiseen habitukseen tarvitse vaivautua kuin vain silloin kun lähtee pidemmälle kuin lähikauppaan? Huom! Minä rakastan kumppania niissä verkkareissa ja näen hänet niissä haluttavan vaikka olisi tukka sekaisin ja kasvot turvoksissa.
Nyt kun olen asiaa seksistä kysellyt ja jopa sillä tapaa toista "painostanut" olen kuulemma tyypillinen mies joka ei ajattele muutoin kuin vehkeellään ja olen kuulemma ihan samanlainen paska kuin kaikki muutkin näin ollen...
Olen enemmän kuin hukassa tämän asian kanssa.Tästä oli oikein reilu riita taannoin ja en todella tiedä mitä tehdä? Kyllä asia on minulle tärkeä ja ehkä jopa niin tärkeä että suhde menee poikki asian takia.
En jaksaisi kuitenkaan alkaa uutta suhdetta, koska muutoin suhteessa on asioista kohdillaan. Kysymys on kohdallani että kuinka korkealle asetan seksin parisuhteessa.
Olen kuitenkin 50+ mies oletettu ja kumppani on suunnilleen samaa ikää oleva nainen.
Meillä vehkeet toimii ihan normaalisti kuin 30 vuotta sitten asia onkin korvienvälissä kenties?
Nyt kaipaisin teiltä noin 40-55 välissä olevilta naisilta neuvoa että, miten hitossa tässä asiassa eteenpäin?
Kyllä kosketan toista muutoinkin ihanan hellästi ja hieron jos pyyntö tulee ja hän nauttii kosketuksestani kokonaisvaltaisesti ja minä pidän kun saan häntä koskettaa. Ei minua ei aina paneta kun kosken toista. Se on aivan valtavan hienoa kun saan koskettaa toista ihan vaikka ohimoilta hieroen tai niskasta pyörittäen. Siinä hetkessä on jotakin niin upeaa kuin tulisimme yhdeksi. Olemme aivan hiljaa ja nautimme toisistamme kun koskettaa ihoa.
Vien käsivartta pitkin toisen kaulaa ja hivelen toisen korvanlehtiä. Näissä hetkissä en mene "kriittisille" alueille syystä että tarkoitus ei ole kummankaan kiihottua, koska sitten asia sanottaisiin olevan epämiellyttävää ja kuulemma minua alkais taas panettaan ja se ei suotavaa kuulemma...Syystä että koska toista ei huvita niin minä kuulemma vaan turhautuisin ja suuttuisin koska seksiä ei kuitenkaan tulisi.
Tämä kyllä ihan totta ei voi kiistää mutta en häntä tästä enään ole moittinut koska hänellä ihan oikeus omaan kehoonsa.
En tiedä olen asiaan väsähtänyt mutta minkäs minä haluilleni voin?"
Kuulostaa surulliselta, itse 50v haluan seksiä säännöllisesti. Minulta kierukka ei ole haluja vienyt. Se on kyllä mahdollista, että vaihdevuodet ovat puolisolle iskeneet. Suosittelen puolisoa miettimään syitä haluttomuuteen ja vaihdevuosien mahdollisuutta. Kenenkään ei pakosta tarvitse suostua, mutta toista ei voi pakottaa elämään ilman seksiä. Vaihtoehdot on sallia toiselle seksi suhteen ulkopuolella, tai sitten ero, jos ei ole valmis pohtimaan asioita sinun kannaltasi. Seksi kuuluu parisuhteeseen, kerran siitä on keskusteltu. Haluaako puolisosi menettää hyvän parisuhteen asian takia, vai olisiko hän valmis tekemään asian suhteen jotain.
Hei Äiti74!
Kiitos pohdinnoistasi, en halua hätiköidä koska suhde on minulle tärkeä ja tiedän että, se on myös sitä kumppanille myös. Se että, seksiin on tullut tämmöinen jumi voi johtua kuten jo todettua vaihdevuosista tms. Tiedän toki sen myös että, on stressaantunut myös useammastakin asiasta todella reippaasti joten niiden merkitystä haluttomuuteen ei kannata väheksyä.
Kumppanin suhtautuminen seksiin on mennyt jotenkin ylitse. Tarkoitan tätä negatiivista artikulointia asiaa kohden. Kyllä hän on sitten sitä seksiä on sitten suutuspäissään sanonut suostuvansa. Tyyliin että mennään paneen sitten niin sitten olet tyytyväinen niinkö?? Kun asia tyyliin räkäistään vasten kasvojani niin sillä saa minulta halut katoamaan kumma homma eikö vaan….
En todellakaan osaa asennoitua millään lailla sitten sänky hommiin jos se tuodaan tyyliin esille että, pannaan sitten kun on ”pakko”.
Asia on ”halvaanuttanut” osittain yhdessä oloa silläkin tapaa että, oletetaan kun mahdollisuus olisi niin silloin pitäisi naida. Eli toinen ei lähtökohtaisesti haluaisi ja toista panettaisi ihan jäätävästi…
Toki kaiippa sitä sitten vaan tarvii tyhjätä itsensä tulevissa kohtaamisissa sopivasti itsensä niin voi keskittyä kaikkeen muuhun ”oleelliseen”.
Sitäkin pohtinut seksissä että, kun minusta/meistä on vielä siihen sitä tekemään niin miksi siitä pitäisi ”säästää”? Tulee aika kun ollaan itse kukin niin vanhoja että, ei seiso vaikka haluaisi ja sen lisäksi voi olla fyysisiä vaivoja että, edes pystyisi vaikka haluaisi!
Ei tämä odottelu mitään uutta minulle ole kun kerran avioliitossa pystyin asian kanssa elämään vuosia niin miksi en sitten nyt pystyisi olemaan ilman jonkin aikaa.
Tuo on vaikea tilanne. Itselläni oli aikaisemmassa suhteessa myös haluttomuutta, eikä seksi kiinnostanut lainkaan. Pärjäsin hyvin itse kuukausia ilman. Syytä haluttomuuteen en tänäkään päivänä tiedä.
Nyt uudessa suhteessa haluaisin enemmän kuin saan🤷♀️ Mistä lie johtuukaan sitten.
Niin se elämä järjesti asiat siten että, jutut tuli käytyä lävitse eikä edes helposti.
En avaa nyt sen enempää miten ne käytiin jne..
Lopulta päädyttiin jatkaa niin että se olisi kummallekin mahdollisemman hyvä.
Tulimme siis kuulluksi toisillemme mikä on se ratkaiseva tekijä miksi jatkamme yhdessä.
Kyllä peitto on heilunut ja kivaa on pidetty niin että, siitä on pitänyt kummatkin.
Tiesin kyllä että siitä se ei lopulta ole kiinni että, toinen seksiä itsessään niin inhoisi tai jäisi osattomaksi yms….
Eli teille jotka vähän annoitte ymmärtää että, vaihtoon vaan ja kantapäät yhteen jne….
Ei en ihan pienestä enkä suuremmastakaan ole luovuttamassa suhteessa jos asiat tökkii.
Lähellä se toki oli kun sattu aivan jäätävästi ja olin jo valmis vetää suhteen poikki.
Mutta sovittiin asioista ja tehtiin mukavia asioita yhdessä jne…
Kyllä olen 1970 luvun kasvatuksen saanut mutta hinnalla millä hyvänsä en parisuhteessa roiku.