Ennen vanhaan ja osin vielä nykyäänkin ydinperheiden uumeniin oli piiloutuneena vanhempia, joita isäksi kutsuttiin. Heidän osuutensa lapsiarjesta koostui lähinnä lapsen alullepanoon ja sen jälkeen poissaolemiseen. Lastenhoito kun kuului sellaiselle sukupuolelle jolla oli jalkojen välissä pimppi.
Maailma on muuttunut vuosikymmenten saatossa arvoiltaan terveemmäksi ja paremmaksi. Vieläkin löytyy miehiä joille isyys on vain nimike. Sisällään se ei pidä mitään ja yhä sinne ydinperheen uumeniin on helppo piiloutua ja sysätä vastuu lapsista perheen naiselle, jota äidiksi kutsutaan.
He ovat vähemmistössä, sillä isät ovat kasvaneet vanhemmiksi. He haluavat olla tasa-arvoisia ja tasavertaisia vanhempia sekä perheen että yhteiskunnan silmissä. He haluavat osallistua ja he haluavat rakastaa. Silti lainsäädäntö on jäänyt junnaamaan aikaan, jolloin isät olivat vetäytyneenä koloihinsa.
Joka vuosi tuhannet lapsiperheen vanhemmat eroavat. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmuus jaetaan eron jälkeen. Nykyään jopa 35 prosenttia kaikista lastenvalvojalla tehdyistä tapaamissopimuksista on vuoroviikkosopimuksia. Lapsi tai lapset ovat yhtä paljon molemmilla vanhemmillaan. Samalla sanottakoon, että lapselle pitää siinä yhteydessä sopia virallinen osoite ja se, kumpi vanhemmista on lähivanhempi ja kumpi etävanhempi. Noin 90 prosentilla tapauksista lähivanhemmaksi jää äiti niissäkin tapauksissa, jossa lapsi tai lapset asuvat yhtä paljon vanhempiensa luona.
Ruotsissa on voimassa laki, jossa eroperheiden lapsilla saa olla kaksi virallista osoitetta. Siellä ei ole olemassa lähi- eikä etävanhempia. Siellä on olemassa vanhempia. Suomessa näin ei ole. Miten tämä konkretiassa sitten vaikuttaa? Esimerkiksi niin, että jos lapsen etävanhempi joutuu hakemaan asumistukea niin hänellä ei ole yhteiskunnan mukaan lasta. Ei ole, koska lapsi ei virallisesti asu etävanhemman kanssa, vaikka lapsi asuisi puolet kyseisen vanhemman kanssa. Tämä johtaa tilanteeseen jossa isää velvoitetaan muuttamaan pienempään asuntoon, koska hän yksin asuu liian isossa asunnossa, vaikka lasten kanssa asunto olisikin aivan liian pieni jo ilman muuttamista.
Tämä on käsittämätön jäänne muinaisajoista. Samalla se on kaksiteräinen miekka. Sillä ne harvat tapaukset jossa käytännön asioiden vuoksi lähivanhemmuus on isän nimissä ja etävanhemmuus äidillä niin äiti saa osakseen ihmettelyä ja jopa syyllistämistä siitä, että mikäs äiti se tuollainen etä-äiti on! Koska äidin pitää olla pyhimys ja äitimyytti pitää huolen siitä, että poikkeamia ei sallita.
Moni mies on sanonut, että eron jälkeen hänestä on löytynyt aivan uusi isä ja isyys. Se on löytynyt siksi, että isyyttä saa toteuttaa omalla tavallaan ja se on löytynyt siksi, että ei ole sitä toista aikuista johon nojata. Niin sanottu viikonloppuisyys on katoavaa kansanperinnettä ja niin saisi olla suhtautuminen miehen isyyteen. Kerron nimittäin salaisuuden. Hyvin moni meistä vuoroviikkoiseistä saa pidettyä lapsen hengissä silloin kun lapsi elää kanssamme. Moni meistä ansaitsisi lähivanhemman tittelin. Ei niin, että se olisi toiselta vanhemmalta pois. Vaan niin kuin Ruotsissa, että se olisi toiselle vanhemmalle lisää. Sillä olisi se kivaa ihan yhteiskunnan silmissäkin olla tasavertainen vanhempi.
