”Vuosien saatossa oli kaksi parisuhdetta tahoillaan viilentynyt kuin paljuvesi, josta tuli oli sammunut jo aika päiviä sitten. Niin hitaasti, ettei sitä oikeastaan huomannut ennen kuin iho nousi kananlihalle.
Satunnainen kohtaaminen muutti monen ihmisen elämän, mutta erityisesti meidän kahden. Sen katseen jälkeen ei mikään ollut enää ennallaan. Kumpikin tahoillaan naimisissa, kyllä. välimatkaa, kyllä. Tunnollisia ja kunnollisia, kyllä. Mutta sen katseen jälkeen rakkaus tuntui tärkeämmältä kuin yhteiskunnan normit, tärkeämmältä kuin vuosia sitten annetut lupaukset.
Onko uskollisuutta teot vai ajatukset? Voiko ajatuksia ja tunteita hallita oikeasti hallita vai vain piilottaa? Jos ne roihuaakin, vaikka välissä on vuosiakin? Niitä tunnollisia ja kunnollisia. Seuratakko sydäntään vai jäätyä siihen viilenevään paljuun kun puut on loppu jo aikapäiviä sitten. Onko tärkeintä kuitenkin olla uskollinen omalle sydämelleen?"
