”Pyysit tarinoita pettämisestä. Mä olen ollut jokaisena osapuolena; tietämättäni toinen nainen, petetyksi tullut ja itse pettäjä.
Oon vahvasti tunteella elävä, jolloin järki jäänyt välillä vahvasti kakkoseksi. Muttei nämä tunne puolen asiat aina ole niin mustavalkoisia kuin moni ihminen tuntuu ajattelevan. Ja jokainen näistä tilanteista on aiheuttanut valtavaa tunnemyrskyä jokaisessa osapuolessa; pistänyt kyseenalaistamaan kaiken, pistänyt kattomaan peiliin ja miettimään omaa osallisuuttaan, miettimään omaa arvomaailmaa, pelottanut, pelottanut tuleva aivan helvetisti, saanut mustan ja valkoisen kaveriksi monia harmaan sävyjä.
Aikamoiset stoorit, monine juonenkäänteineen, saisi minä vaan osapuolena olemisesta, mutta viimeisimpänä olen kamppaillut sen tosiasian kanssa, että mä olen pettäjä. Tai olin.
Mä en ole missään vaiheessa etsinyt oikeutusta omille teoilleni, vaan lähinnä yrittänyt ymmärtää itseäni. Mikä johti siihen, että kadotin viimeisetkin järjen rippeet ja päädyin toisen syliin aina vaan uudestaan. Tai en päätynyt, vaan ihan itse sen valinnan tein aina vaan uudestaan.
Mä olin kadottanut itseni arjen kiireisiin ja parisuhteen hoitamiselle ei ollut aikaa, eikä oikeastaan enää vuosiin ollut niin kiinnostustakaan. Läheisyyttä ja seksiä oli aivan riittävästi, mutta sisäinen palo puuttui. Oli tunne ettei toista kiinnosta, nähtiin vaan asiat mitkä tekemättä, eikä muakaan enää kiinnostanut, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Lasten kanssa touhuttiin ja perheenä reissattiin ja tehtiin, mutta siinä oli mukana kaksi enemmän ja vähemmän onnetonta aikuista. Ei osattu puhua. Petettiin toisemme aviopuolisoina. Tehtiin varmasti kaikki kliseiset virheet, jolloin mä mahdollistin kolmannen osapuolen tulemisen siihen väliin.
Mä tapasin ihmisen, joka sai täysin syttymään. Sai sen kadonneen sisäisen palon syttymään mun sisällä. Koin sellaisen yhteyden ja kemian, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. Tuntui kuin olisi herännyt eloon jostain sumun keskeltä ja värit palasi maailmaan. Se oli paljon vakavampaa kuin pelkkää fyysistä pettämistä. Avattiin itsemme toisillemme täysin. Se oli kaunista.
Mutta pelko voitti.
Monta sydäntä särkyi."