Eilen uutisoitiin siitä, mikä on ollut tiedossa jo pitkään. Koulussa eniten kiusatuksi tulee köyhistä perheistä tulevat lapset ja maahanmuuttajalapset. Kiusaajan roolissa toimii siten hyvätuloisten lapset.
Syyt tähänkin ovat selvät. Lapsi imee itseensä kotinsa ja yhteiskunnan ilmapiiriä kuin metsässä syksyllä oleva sieni. Hän oppii halveksimaan samoja ihmisiä kuin kotona ja yhteiskunnassa halveksitaan. Jokainen vähänkin silmiä auki pitävä tietää, että niin vähemmistöjen kuin vähävaraisten halveksunta on näkyvää jopa tällä hetkellä valtaapitävien toimesta.
Tärkein on silti koti. Valitettavan usein taloudellisesti hyvin pärjäävien joukossa käytetään alentavaa mieltä monia ihmisryhmiä kohtaan. Omaa asemaa nostetaan sillä, että painetaan muita alas. Köyhät ovat ressukoita jotka ovat laiskoja ja siksi köyhiä. Tämä asenne tarttuu hetkessä lapseen joka sitten koulun pihassa nostaa itseään painamalla alas lasta jolla ei olekaan yllään kaikkea sitä materiaalista hyvää ( turhaa ) jota kiusaaja kantaa.
Tuntuu kuin yhteiskuntaa johtaisi tällä hetkellä kiusaajat. He nostavat itseään alentamalla muita. He puhuvat vähemmistöistä ja vähävaraisista alentavasti. Enää he eivät voi töniä ja halventaa sanallisesti heitä koulun pihassa, mutta päätösten kautta he potkivat maassa makaavaa.
Hyväosainen ihminen kuvittelee jotenkin ansaitsevansa kaiken materiaalisen hyvän omalla hyvyydellään tai ansioillaan. Hän harhaisesti kuvittelee olevansa älykkäämpi, viisaampi, osaavampi, ahkerampi ja ylipäätään parempi.
Paitsi hän ei ole. Hän on saattanut vain syntyä perheeseen jossa on elänyt koko elämänsä yltäkylläisyyden keskellä ja lopulta perinyt kaiken. Ja siitäkin peritystä hän ei haluaisi verojen kautta auttaa yhtään vähemmän onnekkaita, koska hän kuvittelee että on ansainnut itse omaisuutensa joka hänen eteensä annetaan ilmaiseksi. Empatian sijaan käytetään nyrkkiä.
Lapset ja nuoret ovat aikuisten asenneilmapiirin peili ja tälläkin kertaa peili näyttää oikein.
