”Tämä on parisuhteeni testamentti. Aion jättää puolisoni juhannuksen jälkeen. Miksi en heti, voisi kysyä. Siksi, koska en uskalla aiemmin. Hän juo itsensä juhannuksena känniin joka tapauksessa. Jätettynä hän voisi tehdä sen vaarallisella tavalla.
Miksi jätän mieheni? En rakasta häntä enää. Miksi en rakasta häntä enää? Hän juo aivan liikaa ja kun hän juo, hänestä kuorituu mulkku ja minä en halua viettää aikaa juopottelevan miehen kanssa. Muuta syytä en tarvitse.
Miksi jätän hänet vasta nyt? Tämä kysymys aiheuttaa minulle syyllisyyttä. Olen pelännyt jättää häntä, koska pelkään hänen juovan itsensä hengiltä. Olen ajatellut elämää hänen kauttaan. Sitä en enää halua tehdä.
Hänen valintansa ja juomisensa ei ole minun vastuulla. Jos hän juo itsensä hengiltä, kun lähden, niin sitten hän juo. Minä en ole siihen syyllinen. Hän itse on. Onneksi lapsenne ovat jo muuttaneet omilleen, joten heidän ei tarvitse katsoa tätä liian läheltä.
Kauan siihen meni, ennen kuin ymmärsin tämän asian. Ennen kuin ymmärsin, että tämä on minun elämäni ja minulla on oikeus omiin valintoihini. Nyt jätän mieheni ja en tunne siitä edes syyllisyyttä.
Olen tehnyt kaiken valmiiksi. Minulla on jo asunto katsottuna. Se ei ole samassa kaupungissa. Lähden kunnolla. En jätä sitä mahdollisuutta, että hän saa tuntemaan itseni julmaksi ihmiseksi ja maanittlee minut sillä takaisin elämäänsä. Minä lähden kerralla kauemmaksi.
Miksi minä haluan tämän sanoa teille kaikille? Esimerkiksi ja kannustukseksi siitä, että te ette ole vastuussa muiden ihmisten valinnoista. Mahdollistaa voitte sen kaiken. Minä en halua mahdollistaa. Sen sijaan mahdollistan itselleni paremman arjen. En enää peräänny.
Enkä koe syyllisyyttä. Loppuelämä on minun oma elämäni.
Onnittelut todella hyvästä päätöksestäsi ja kaikkea hyvää tuleville vuosille! <3 Itse lähdin 11v sitten pienten lasten kanssa, enkä päivääkään ole katunut eroa.
Hieno kirjoitus. Onnea uuteen alkuun ja kiitos kannustuksesta…❤️
Juhannus lähestyy, toivottavasti tähän saisi onnellisen jatko-osan.
Toivon jättäjälle kaikkea hyvää. Itse en aikoinaan osannut lähteä ajoissa, tarvittiin murtumia naamassa ja poliisi.
Onnea hyvästä päätöksestä ja kaikkea hyvää tulevaisuudellesi!
Itse tein saman ja samoista syistä pari kk sitten. Lisänä oli vielä henkinen väkivalta, joka alkoi eskaloutua fyysiseksi. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. Lapsetkin ovat onnellisempia nyt, kun saavat elää rauhassa.
Liian kauan sitä menoa katsoin, mutta niin syvälle oli mies manipuloinut minut, että irtiotto vaati suorastaan supervoimia. No, löysin ne ja nykyään kutsunkin itseäni Supernaiseksi!😊