Iltapäivälehti kertoi äidistä, joka oli 14-vuotiaan tyttärensä pyynnöstä ostanut hänelle seksilelun. Äiti oli kertonut ostoksesta anonyymisti ja saanut raivokkaan palautevyöryn.
Paska ja vastuuton äiti.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e14d78b2-4101-45d8-87bd-35eba83cbfdd
Kerroin jokin aika sitten blogitekstissäni naisen kertoman tarinan, jossa nainen kertoi seksuaalisuuteensa liittyvästä häpeästä. Hän muistaa nuoruudestaan hetken, jossa hänen äitinsä oli saapunut hänen huoneeseensa, oveen koputtamatta, samaan aikaan kun nuori oli tutustumassa omaan kehoonsa. Äidin reaktio oli ollut viha ja tyrmistys.
Avoin seksuaalisuus on meille vanhemmille liian usein punainen vaate. Seksuaalisuus kun pitäisi olla jotain, joka pitäisi tunkea mahdollisimman piiloon. Siihen viitaten se, että äiti ostaa teinityttärelleen seksilelun on jopa rangaistuksen arvoinen teko.
Mietitäänpä hieman. Tiedän paljon vanhempia, jotka silmää räpsyttämättä ostavat teineilleen pelejä, joissa ammutaan ihmisiä päähän. Ei tunnu aiheuttavan minkäänlaista moraalista ongelmaa. Kun taas seksilelun ostaminen teinille aiheuttaa sellaisen jopa toisten vanhempien puolesta.
Mikä siinä seksuaalisuudessa on niin pelottavaa, että mikä tahansa avoimuuden osoittaminen saa aikaan isossa osassa vanhempia sukupolvia pahoja näppylöitä? Kyseisessä tapauksessa äiti kertoo lehden artikkelissa, että heillä on muutenkin seksuaalisuuteen suhtauduttu avoimesti ja puhuttu siitä oikeilla termeillä.
Artikkelissa puhuu myös väestöliiton nuorten seksuaalisuuden asiantuntija, joka sanoo, että on aivan normaalia olla nuorena kiinnostunut seksileluista.
Ymmärrättehän arvon vanhemmat, että lapsi tutkii omaa vartaloaan jo pienestä pitäen. Se alkaa niin sanotusta unnuttamisesta. Moni teini masturboi. Se on normaalia kasvua. Jos siitä tekee jotenkin syntistä ja häpeällistä nuoren kuullen, niin kerrannaisvaikutukset saattavat kestää pitkälle aikuisuuteen.
Itselläni oli 80-90-luvun vaihteessa seksilelun sijaan käytössä Anttilan kuvasto ja isäni huonosti piilottamat VHS-kasetit. Jokainen aikakausi tuottaa omat Anttilan kuvastonsa, joka toimii apuna omaan vartaloon tutustumisessa. Tässä ajassa se voi olla vaikkapa seksilelu.
Nuoren pitää saada kasvaa. Hänen omalla tavallaan ja omalla kehitysvauhdillaan. Jos nuori on avoimen kiinnostunut seksileluista, niin seksileluasian voi ottaa hänen kanssaan puheeksi. Tyrkyttää ei seksuaalisuuttakaan pidä. Nuorelle on annettava omaa tilaa. Kaikki lähtee hänen tarpeista käsin.
Minä en antaisi rangaistusta äidille, joka tyttärensä pyynnöstä osti hänelle seksilelun. Minä antaisin palkinnon. Hän on selvästi tehnyt jotain oikein, koska on luonut avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin tyttärensä kanssa. Seksuaalisuus on yllättävän vaikea puheenaihe monessa perheessä ja ehkä näiden esimerkkien myötä puhumattomuuden muuri murtuu pala palalta.
Sillä meidän vanhempien ainoa tehtävä lapsillemme on antaa heille mahdollisimman tabuvapaa ja menneisyysvapaa lähtökohta heidän omalle aikuisuudelleen. Häpeä on yksi myrkyllinen asia, joka kulkee sukupolvien välisessä ketjussa.
Sekin osa ketjusta on aika murtaa.
Minun 14-vuotias lapsi pyysi seksilelua synttärilahjaksi. Olen iloinen, että lapseni luotti minuun niin paljon, että uskalsi asiaa pyytää. Hetken asiaa pohdittuani en uskaltanut moista kapistusta vielä ostaa. Sanoin että katotaan sitä asiaa kunhan hän vähän kasvaa lisää. Harmittaa, kun en uskaltanut toteuttaa hänen toivetta. Jos sitten 15-v lahjaksi 😀 Pelkäsin eniten, jos lapsen isä (ex) saa kuulla tästä ja se aiheuttaa minulle lisää ongelmia.
Raamatun oppiahan se seksuaalisuuden kriminalisointi pääasiassa on.
Mäkin nostan tälle äidille hattua, joka on saanut aikaiseksi tuollaisen luottamussuhteen tyttäreensä, että tytär USKALTAA pyytää. Meistä monet vanhemmat saavat olla kateellisia tuolle äidille. Ehkäpä siksi ne haukut ja kivitykset. Kun tuntevat piston sydämessään, siitä että heidän lapsi/lapset eivät uskalla puhua/kysyä tuollaosta. Itselläni on kaksi lasta. Toinen jo koulussa ja nuorempikin pian. Olen käyttänyt kehon osista oikeita nimiä. Olen vastannut ikätasonmukaisesti kehoa ja lapsensaanti kysymyksiin. Joskus olen vastannut lyhyesti ja todennut, että kerron lisää kunhan vielä vähän kasvat. En ole koskaan suuttunut lapaille kysymyksistä, jotka koskevat seksuaalisuutta jne. Tunnustan että välillä on jopa itselle vaikea puhua aiheesta, koska mun lapsuudessa asioist ei puhuttu. Mutta omasta mielestäni olen onnistunut hyvin. Tämän ehkä todistaa se, että vanhempi lapseni ihmetteli kotona miksi luokkakaverit hihittelivät biologian tunnilla, kun lapsensaantia ja muuta biologiaa käytiin tunnilla läpi.