”Perjantaina teinipoikamme tuli lomareissulta kotiin ja juttelimme jotain homoseksuaalisuudesta ja keskustelu meni jotakuinkin näin:
Minä: Miten sinä oikeastaan suhtaudut asiaan tai ajattelet homoista ja lesboista?
Poika:Hyvin tietenkin suhtaudun, minähän olet itekin bi.
Minä: Ihan oikeastiko? (poika on erittäin huumorintajuinen kaveri ja vitsailee tämän tästä vähän kaikesta)
Poika: Joo, oikeasti.
Minä: Ok. Kauanko sinä olet tiennyt olevasi bi vai onko se ollut sinulle itestään selvää aina?
Poika: Varmaan jollakin tavalla aina, mutta nyt viimeisten parin kolmen vuoden aikana se on vahvistunut.
Minä: Siis sinä voisit ihan rakastua ja elää parisuhteessa kumman tahansa sukupuolen kanssa eikä tämä biseksuaalisuus ole vain seksuaalista kiinnostumista kummasta tahansa sukupuolesta? (itse kun olen seksuaalisesti kiinnostunut myös naisista, mutten osaa ajatella eläväni parisuhteessa naisen kanssa)
Poika: Joo kyllä
Minä: Minkä takia me muuten ei olla tästä aiemmin puhuttu?
Poika: En tiedä, ei vain ole tullu mieleen.
Minä: No hyvä kun puhutaan nyt ja kiva kun kerroit meille.
Isä: Joo, hyvä homma kun kerroit meille.
Meille vanhemmille tuli älyttömän hyvä mieli siitä, että poika tiesi, että asia ei ole meillä mikään iso tapaus tai aiheuta mitään huokailuja tai jeesusteluja ja hän vain totesi asian samaan tapaan kuin olisi ilmoittanut ostaneensa uuden puseron.”
En halua kommentoida omalla nimellä, koska ei ole mun asia tästä julkisesti vielä puhua, mutta vähän samantyyppinen kokemus: tytär ilmoitti loppukesästä olevansa trans ja haluaa tästä eteenpäin itsestään puhuttavan poikana. Eipä se tainnut kenellekään ihan yllätyksenä tulla, muuta veljille ja isälle isompana asiana käsitellä kuin itselle. Äitinä toki joutui luopumaan kaikesta, mitä tytär tuo tullessaan (kun on kolme veljeä), mutta se oli nopeasti käsitelty. Mikäs siinä sitten. Nyt mulla on sitten neljä poikaa. Totesi vielä, että tykkää pojista, joten sitten hänestä tulee homo. Ok then.