”Olimme olleet koko vuoden ilman seksiä. Puolisoni teki kyllä aloitteita, mutta erinäisin tekosyin kieltäydyin seksistä. Lopulta hän luopui itsekin ajatuksesta seksiin, sillä tarpeeksi usein rukkaset saatuaan ei kukaan jaksa yrittää.
Samoihin aikoihin havahduin ajattelemaan, että olenko koskaan ollut seksuaalinen ihminen. Seksi on useimmiten tuntunut ihan hyvältä, mutta onko minulla koskaan tehnyt kunnolla mieli seksiä. Sen teidän, että en ymmärrä, mitä tarkoittaa se, että panettaa niin että tuntuu. En tiedä, että miltä tuntuu panetus.
En koskaan masturboi. En koen sitä tarpeelliseksi. Olen sitä joskus nuoruudessani kokeillut, mutta olen melko varma siitä, että en ole koskaan edes lauennut. Minua ei ole vain kiinnostanut seksiin liittyvät asiat millään tavalla. Olen kuullut, että on olemassa seksuaalisuuden muoto, jossa seksiä ei tee ollenkaan mieli. Ehkä kuulun siihen ryhmään.
Nykyisen puolisoni tavattuani olen tietenkin harrastanut hänen kanssaan seksiä, koska hän haluaa seksiä ja on seksuaalinen ihminen. Minä rakastuin hänessä aivan muihin asioihin. Hän on ihana ihminen, ihana vanhempi ja ihana puoliso. Ennen seksin totaalista loppumista ajattelin, että mikä minussa on vikana, koska en koe seksuaalista halua häntäkään kohtaan, vaikka rakastan häntä hurjasti.
Harrastin seksiä hänen vuoksensa ja siksi, että hänellä on seksuaalinen halu minua kohtaan ja hänellä on normaalit seksuaaliset tarpeensa. Olin hänelle epärehellinen, enkä koskaan sanonut, että minulle seksi ei merkitse muuta kuin ihokosketusta. Varmasti olen myös näytellyt, että nauttisin hänen seksuaalisesta kosketuksestaan, jotta hän olisi tyytyväinen.
Havahtuminen ajatukseen, että en ole ehkä koskaan tuntenut suurta seksuaalista halua sai minut lopulta puhumaan rehellisesti. En halunnut ajautua tekosyiden syövereihin ja tilanteeseen, jossa rakastamani ihminen hakisi salaa seksinsä muualta, koska ei kai seksuaalinen ihminen vain lakkaa olemasta seksuaalinen ihminen, jos häneltä evää oikeuden ja mahdollisuuden seksiin.
Tiesin kyllä, että hän rakastaa minua ja ei halua minua millään tavalla loukata, mutta en ole niin naiivi ihminen, että en ymmärtäisi mihin pakotettu seksittömyys voisi johtaa ja samalla ajattelin, että en minä voi pakottaa rakasta ihmistäni seksittömyyteen, jos en itse kaipaa ja halua seksiä. Varsinkin, kun seksi alkoi tuntua minulta ajatuksenakin ahdistavalta, joten velvoiteseksikin alkoi tulla tiensä päähän.
Puolisoni otti tilanteen hyvin. Kävimme seksuaaliterapeutilla juttelemassa asiastamme. Mikään ei silti muuttunut. Minä en edelleenkään halunnut seksiä, mutta minä halusin minun puolisoni kosketusta ja hänet minun elämääni, koska hän on minulle täydellinen puoliso. En halunnut menettää häntä.
Terapeutin vastaanotolla pääsimme yhdessä keskustelemaan mahdollisuudesta suhteen ulkopuoliseen seksiin. Minulta esitettiin kysymys, että olisinko valmis siihen, että puolisoni tyydyttäisi seksuaaliset tarpeensa muihin kuin minuun. Kysymys oli painava ja aluksi aivan liian painava. Eikä se ollut pelkästään minulle painava, sillä puolisoni oli aluksi jyrkästi sitä mieltä, että hän haluaa seksiä vain minulta. Kysymys jäi kuitenkin hautumaan molempien meidän mieleemme.
Tuosta kaikesta on jo jonkin aikaa, ja me olemme tehneet yhteisen päätöksen siitä, että puolisoni saa halutessaan hakea seksiä muualta. Minä en voi väkisin seksiä hänelle antaa ja yksipuolisena toimituksena se ei olisi puolisollenikaan reilua. Sen lisäksi minä en voi pakottaa häntä olemaan ilman seksiä, koska se varsinkaan ei olisi reilua häntä kohtaan. Kyse olisi epätasa-arvosta. Minä saisin häneltä sen, mitä suhteelta haluankin, mutta hän ei saisi. Molemmat meistä haluaa silti olla tässä suhteessa.
Puolisoni on antanut ajatukselle mahdollisuuden seksistä jonkun toisen kanssa. Valehtelisin, jos sanoisin, että minulla ei ole asian suhteen mitään huolta. Seksin suhteen olen sujut ja minusta tuntuu jopa luontevalta, että hän saa seksiä elämäänsä, mutta pelkään tietenkin sitä, että hän ihastuu. Se voisi sitten olla uhka meidän yhteiselle tarinalle.
Olen silti sitä mieltä, että se on ainoa vaihtoehto, sillä minä en voisi katsoa itseäni silmiin, jos pakottaisin puolisoni seksittömyyteen tai pakottaisin itseni seksiin. Jos en pystyisi antamaan puolisolleni lupaa suhteen ulkopuoliseen seksiin, niin ainoa vaihtoehto olisi päättää meidän yhteinen tarinamme. Sitä emme halua kumpikaan.
Emme ole kertoneet tästä sopimuksestamme kenellekään, sillä ihmiset eivät aina ymmärrä oman kuplansa ulkopuolisia asioita. Silti tiedän, että emme varmasti ole ainoita tällaisen päätöksen tehneitä. Haluamme kuitenkin tulla tarinamme kanssa ulos nimettöminä, sillä tarinastamme saattaa olla apua samassa tilanteessa painivien kanssa. Haluamme kertoa, että rakkaus kyllä kestää, jos rakkaus on tarpeeksi vahvaa.
Uskon, että meidän rakkautemme on tarpeeksi vahva.
Ihan reilua tämän parisuhteen molemmille osapuolille, jos he ovat tyytyväisiä näin. Nousee ajatus tästä kolmannesta osapuolesta, ollaanko hänelle myös rehellisiä ja kerrotaan että hän on vain tarpeiden tyydyttäjä? Toki on paljon erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla, mutta itsestä tuntuu että tämä ei loppu peleissä ole reilua kaikille osapuolille. Tulee ajatus hyväksikäyttäjien yhteiskunnasta, jossa ihmisetkin ovat vain kulutushyödykkeitä toisilleen.
Itse olen tällainen kolmas osapuoli. Mies oli alusta lähtien hyvin selkeä siitä että hän on naimisissa eikä aio erota. Suhde kuulemma toimii muilla tasoilla.
Minä puolestani jäin leskeksi vuosi sitten. Kaipaan läheisyyttä ja seksiä mutten ole vielä valmis uuteen tiiviiseen suhteeseen.
Meillä on hyvä suhde. Olemme ystäviä ja rakastavaisia. Sen sijaan että patoaisin tunteet sisääni ”käyttämättöminä” jaan niitä rakastajalleni. Kerron sanoin ja teoin kuinka paljon hänestä välitän. Hän vastaa samoin.
Seksi on hyvää ja sitä on paljon koska näemme 1-2 kertaa viikossa, mutta se ei ole kaikki. Keskustelemme ihan kaikesta, kuten ystävät tai rakastavaiset puhuvat. Kun olemme erillämme, pidämme yhteyttä viestein ja puheluin, monta kertaa päivässä.
Olemme sopineet että hänellä ei ole muita (vaimo tietenkin) mutta minä voin katsella ympärilleni jos siltä tuntuu. Avoimuus on tämän suhteen kulmakivi.
Jonain päivänä saatan jälleen haluta perinteisemmän suhteen, mutta siihen asti voin oikein hyvin tässä suhdemallissa.
Nykyään ymmärrän tuon ajatusmaailman hyvin. Aiemmissa suhteissani olin erittäin vahvasti sitä mieltä että seksi jonkun muun kanssa on suhteelle ehdoton loppu. Olen kyllä seksuaalinen ihminen itsekin ja erään puolisoni kanssa seksi oli säännöllistä ja tyydyttävää. Mutta hänellä oli myös sellaisia toiveita jotka eivät tuntuneet minullle luontevilta. Jonkin aikaa asiaa mietittyäni päätin että kun yhdessä on kuitenkin hyvä olla ja luottamus on kunnossa, miksi en antaisi hänelle mahdollisuutta täyteen tyytyväisyyteen seksinkin osalta. Eihän se ole minulta pois. Ja hyvin se toimikin pitkään, joka ilta kömmimme samaan sänkyyn toisiamme rakastaen. Toki suhteemme päättyi aikanaan muista syistä mutta en kadu sitä että annoin hänelle aikanaan seksuaalisen vapauden. Sitähän me kaikki haluamme, seksiä joka tyydyttää joka osa-alueella…
Öö, itse nähnyt näitä kaikenlaisia virityksiä. Onnea vaan, jos ajattelitte, että onnistuu.
Ihastuminen toiseen on tosi todennäköinen vaihtoehto, jos seksi sujuu ja parisuhteessa on sitä vailla. Satunnaissuhteissa ei tarvitse myöskään jakaa arjen tylsiä vastuita.
Jos itse lähtisin hakemaan seksiä muualta, niin olisihan se aika epätoivoista hakemusta. Voisi joutua vaikeisiin tilanteisiin ja sekaantua tyyppeihin, jotka pilaa pahimmillaan perheen ja alkaa stalkata. Ei minulla ole ainakaan takataskussa listaa luotettavista ihmisistä, joiden kanssa voisin harrastaa seksiä, jos. Pitäisikö olla, onko teillä muilla? Törppöjen kanssa en halua mennä sänkyyn, ystävien miehet ovat pois laskuista.
Eikö tosiaan muita tapoja ole? Yrittää vaikka sopia että enemmän läheisyyttä suhteeseen ja seksiä vaikka kerran kuussa?
Keski-iän myötä pitkässä parisuhteessa itselläkin seksihalut alkaneet vähentyä, mutta pari kertaa kuussa ollaan kuitenkin. Itsellä kyse myös siitä, että seksi on ollut aina hyvää, muttei mielikuvitusta juuri ole käytetty tai toiveitani kyselty.
Mutta siis vapaa seksi on varmaan vaihtoehto sille, joka haluaa elämäänsä ihan uusia jännittäviä ongelmia.
Puhut nyt asiasta jota et tunnu tuntevan ja suhtaudut asiaan pelon ja negatiivisuuden kautta. Suomessa on noin 60 000 avoimessa suhteessa elävää ihmistä. Itsekin tunnen monia. Perinteinen ehdottomaan omistamiseen perustuva malli alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Mitä pelkoon puolison ihastumisesta tulee, niin siihen pelkoon ja läheisriippuvuuteen auttaa terapia. Ja mitä sitten jos puoliso ihastuu toiseen. Sitten hänestä päästetään irti ja toivotetaan hyvää jatkoa.
Toivottavasti kaikki naiset kokeilevat olla jossain kohtaa elämää aina välillä täysin ilman hormonaalista ehkäisyä, jotta varmasti näkevät mikä on oikeasti oman seksuaalisuuden taso. Moni ei usko/ymmärrä että osa hormonaalisista ehkäisyistä voi viedä täysin halut, panetuksen, kiiman, himot. Jos aloittaa esim. E-pillerit hyvin nuorena niin todennäköisesti ei edes tiedä miltä tuntuu himoita toista ihmistä. Ei koske kaikkia, mutta varmasti aika montaa naista :/
Allekirjoitan tämän täysin. Jätettyäni hormonaalisen ehkäisyn löysin vasta seksielämäni.
Erittäin rehellinen ja upea ajatus työ käyty tässä suhteessa, arvostan ❤️. Aika isolle osalle ihmisistä seksi on vain seksiä, eikä se ole sidottu rakkauteen tai parisuhteeseen. En usko, että seksin hakeminen muualta lisää millään tavalla riskiä rakastua johonkin toiseen. Se mikä on tapahtuakseen, niin se tapahtuu. Seksiä siihen ei tarvita. Uskon vapauden ja sen, että olet valmis antamaan rakkaallesi mahdollisuuden myös seksuaalisuuteen pikemminkin lisäävän, kun vähentävän rakkautta ja arvostusta sinua kohtaan.
Itse olen ollut pitkässä suhteessa, jossa en tuntenut mitään halua puolisoani kohtaan, siis seksuaalista halua. Kaipasin seksiä, mutta en hänen kanssaan. Rakastin häntä kyllä, mutta enemmän ystävänä, kun puolisona. Kauan pidin itseäni viallisena ja inhosin itseäni asian vuoksi. Lopulta tein kipeän päätöksen lopettaa suhde, koska en pystynyt antamaan hänelle sitä mitä hän kaipasi. Olin niin nuori, että ei tullut mieleenkään avoin suhde. Löysimme molemmat itsemme uusista suhteista ja minä ymmärsin, että ei minussa ole mitään vikaa, olin vain ”väärän” ihmisen kanssa. Vika ei ollut myöskään hänessä, hän oli hyvä puoliso, mutta ei minulle. Seksuaalisuuteni heräsi kunnolla sen jälkeen.