Taloyhtiön pyykkituvassa pyörii pesukone. Täytin sen hetki sitten likaisista vaatteista. Siellä peseytyy muun muassa lapseni mekko. Se jossa on kimaltelevat hihat.
Arki siellä pyörii ja rakkaus.
Hän heräsi seitsemältä. Kuuli kun itse heräilin toisessa huoneessa ja käveli pehmolelu kädessään sohvalle pyytäen lastenohjelmia. Hiukset olivat yöstä sekaisin, mutta silmät levosta kirkkaat.
Päiväkotiaamu.
Ei meillä kiire ollut. Aamupala kotona ja lastenohjelmia. Ehdin samalla tehdä töitäni eli julkaista tekstin. Lapsi pyytää saada matkalle lelua mukaan, jonka ottaisin sitten taskuun perille päästyämme ja antaisin iltapäivällä takaisin hakiessani lapsen päiväkodista.
Hän kävelee bussipysäkille niin kuin viisivuotiaat kävelee. Hyppien. Elokuun aamumaisema on levollinen ja valoisa.
Bussi on myöhässä. Ehdimme leikkiä pysäkillä leikkiä. Heitämme lippalakkia ilmaan.
Päiväkodin takana sijaitsee koulu. Tienoo on täynnä elämänsä ensimmäistä koulupäiväänsä aloittavia lapsia. Heidän vanhemmillaan näkyy liikutus. Elämä on vuosien virta joka pysähtyy hetkellisiin merkkipaaluihin. Kuten tänään.
Päiväkodissa tuttu tohina. Käytävä täyttyy korkeiden äänien sorinasta. Lapseni jää yhdeksi ääneksi.
Kävelen kotiin. Pohdin tulevia aiheita. Kotona otan kupillisen kahvia ja menen istumaan taloyhtiön takapihan puutarhakeinuun puhelimen kanssa. Julkaisen toisen tekstin. Kahvin loputtua menen takaisin sisälle. Päätän kirjoittaa tekstin arkiaamusta. Sellaisesta jossa taloyhtiön pyykkituvassa pyörii pesukone.
Pian on 45 minuuttia kulunut. Menen ripustamaan narulle lapseni mekon, sen jossa on kimaltelevat hihat.
Kolmen jälkeen olen saanut kirjoitukseni kirjoitettua. Palaan päiväkotiin housujeni taskussa lelu jonka annan lapselleni. Hän löysi eilen maasta kahden euron kolikon. Lupasin että tänään päiväkodin jälkeen menemme ja ostamme sillä vaniljapirtelön.
Illalla hän nukahtaa kädessään pehmolelu joka kädessään hän aamulla kävelee sohvalle ja pyytää lastenohjelmia.
Arki täällä pyörii ja rakkaus.