”Pyysit rakkaustarinoita, joten tässäpä yksi.
Tapasin kumppanini ensimmäisen kerran jo teininä meidän asuessamme samassa opiskelija asuntolassa, tuolloin jo tiesin kuulevamme yhteen ja meille kehkeytyikin säpinää joka ei kuitenkaan johtanut kädestä pitelemistä pidemmälle, vietimme jatkuvasti aikaa keskenämme ja olin ainoa jolta hän ei ikinä pyytänyt rahaa esimerkiksi kaupassa käyttämisestä.
Opiskelujensa hän muutti asumaan toiseen taloon ja näimmekin hänen kanssaan aina välillä, mutta yhteydenpito hiipui kokonaan vuosiksi.
KUNNES päätin hankalan eron jälkeen ladata Tinderin, en hakenut sieltä mitään, mutta keskustelin ihmisten kanssa ja ensimmäinen match mitä siellä tuli, oli tämä sama mies, jonka tunsin teiniajoilta. Alkuun emme edes tunnistaneet toisiamme, mutta sitten kun tajusin kuulleeni samat jutut jo teininä, tajusin kysyä ollaanko tavattu.
Siltä istumalta sovittiin kahvittelu, ihan vain kuulumisten vaihtoa varten, keskustelimme taukoamatta kuukauden ajan ja aloin tunnistamaan tunteita jotka olivat jo teineinä tätä miestä kohtaan. Lopulta emme jaksaneet enää odottaa vaan lähdimme extempore lenkille.
Lenkki kestikin aika kauan, sillä aloitimme illalla ja jatkoimme kävelyä yömyöhään, matkamittari näytti meidän kävelleen 20 kilometriä tuona iltana, mutta se ei tuntunut siltä. Hän vei lopulta minut kotiani, sillä julkinen liikenne oli lakannut kulkemasta useita tunteja aiemmin.
Seuraavana päivänä pääitimme vaihtaa tuon kahvittelun treffeihin ja siitä lähtien olemme olleet muutamia öitä lukuunottamatta yhdessä, saimme lapsen ennen ensimmäistä vuosipäiväämme ja ostimme asunnon.
En ole vuosienkaan saatossa katunut mitään ja edelleen päivittäin rakastun uudelleen tuohon ihmiseen.”