Kai sen pitää olla jokin urbaanilegenda. Väite, että olisi suhteita joissa toinen on perhe-elämän vapaamatkustaja. Väistelee vastuutaan puolisona ja vanhempana.

Kai sen pitää olla jokin urbaanilegenda. Väite, että pikkulapsiarjessa vastuu on vain yhdellä vanhemmalla. Että olisi muka se toinen vanhempi, joka ei valvoisi öitä, nukuttaisi lasta tai viettäisi hänen kanssaan aikaa.

Kai sen pitää olla jokin urbaanilegenda. Väite, että ei huomiosi rakastaan ihan joka päivä jollain kauniilla lauseella tai muulla eleellä. Että suhtautuisi välinpitämättömästi. Pitäisi itsestäänselvänä. Ajattelisi, että nyt kun on kerran tahdon sanottu, niin se sitten riittää loppu elämäksi.

Kai sen pitää olla jokin urbaanilegenda. Että olisi olemassa vielä jotain niin rooleihin kangistuneita ihmisiä, jotka ajattelisivat, että kyllä se on naisen tehtävä jäädä lapsen kanssa kotiin.

Kai sen pitää olla jokin urbaanilegenda. Että olisi suhteita, jotka olisivat räikesti epätasa-arvoisia. Jossa toinen uupuisi arjen alle samalla kun toinen harrastaisi tai eläisi omaa elämäänsä.

Ei sellaista enää voi olla. Kuka sellaista jaksaisi pitkään katsella ja miksi?

Kai se on itsestäänselvyys, että jokainen parisuhde on tasa-arvoinen ja sellaiset jotka eivät ole, ovat päättyneet ansaittuun eroon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *