Suomi oli vielä 1960-luvulla maatalousvoittoinen maa. Ihmiset asuivat maaseudulla ja viljelivät maata. Kuusikymmentäluvun jälkeen Suomessa alkoi voimakas maaltamuutto kaupunkeihin, jonka johdosta Suomi alkoi hiljalleen kaupungistumaan. Miksi minä tätä kaikkea tässä parisuhteiseen liittyvässä blogissani kerron johtuu siitä, että olen alkanut miettiä syitä siihen, että miksi niin moni vieläkin käyttää puolisostaan termiä isäntä tai emäntä. Voi olla niin, että yhteiskunnassamme on vielä rippeitä vanhalta ajalta ja sen johdosta maatalousyhteiskuntaan liittyneet termit ja sieltä peräisin olevat konservatiiviset asenteet ovat jääneet keskuuteemme.
Vaimoni on sanonut minulle, että jos vahingossakin käytän hänestä termiä emäntä, niin saan korvilleni. Minulla tuskin on pelkoa saada korvilleni, sillä en voi sietää sanaa emäntä. Se kuulostaa yhtä makaaberilta kuin vaimoni käyttäisi minusta termiä isäntä. Sanat sisältävät niin vahvan roolilatauksen, että lähinnä ne vain puistattavat tai naurattavat. Minulle termistä emäntä ei ensimmäiseksi tule mielleyhtymää rakastettuun, jota puoliso ensisijaisesti minulle merkitsee, vaan ajatus vie minut jonnekin kauas menneisyyteen, jossa huivipäinen emäntä istuu jakkaralla ja lypsää lehmää. Termissä emäntä on vahva lataus naispuoliseen henkilöön, jonka tehtävänä on huolehtia kodin puuhista. Emäntä on kotiapulainen, jonka tehtävänä on huolehtia kodin puhtaudesta, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta. Siis siitä roolista, joka naiselle langetettiin vielä 50-luvun Suomessa.
Vaimostani ei saa emäntää tekemälläkään, enkä minä sitä kestäisikään, vaikka saisikin. Minusta on sietämätön ajatus olettaa, että puolisoni olisi nimikkeen emäntä alla vastuussa kaikesta siitä, mistä emännät olivat vastuussa vuosikymmeniä sitten. Minä olen parisuhteeseen astuessani halunnut itselleni puolison, rakastetun ja naisen, jonka kanssa ensisijaisesti rakastaa ja sen jälkeen vasta katsoa, miten parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvät vastuut jaetaan. Ei vaimonikaan minua isännäksi halunnut. Minä en tiedä edes, että mitä termi isäntä tarkoittaa, mutta ei ainakaan sitä, mitä ihmistyyppiä minä edustan. Veikkaan, että vaimoni halusi minusta rakastettunsa ja tasa-arvoisen puolison, niin kuin minäkin hänestä.
Olen kuullut pahempaakin. Miehistä, jotka käyttävät lapsen synnyttyä perheeseen puolisostaan termiä äiti, toiset vähän hassuttelevat ja puhuvat meidän äipästä. Naisista, jotka vastaavasti käyttävät puolisostaan termiä isä, iskä tai isukki. Se on jo pelottavaa. Siinä on jäänyt ehkä se paksuin lanka katkaisematta omaan syntymäperheeseensä, joka johtaa hyvin mielenkiintoisiin tulkintoihin omasta suhteestaan puolisoonsa. Voihan toki olla, että termiä käytetään puoliksi leikillään ja sen kummemmin asiaa ajattelematta, mutta vitsikin on aina puolikas totuutta ja kertoo se silti omista arvoista ja asenteista jotakin.
Ihmisellä on elämänsä aikana monia rooleja. Me olemme samanaikaisesti äitejä, puolisoja, isiä, lapsia, isovanhempia, työntekijöitä, esimiehiä ja milloin mitäkin. Rooli ei kuitenkaan saa määritellä meitä ihmisenä. Kyllä se on niin, että jos puolisoni olettaisi minun olevan jonkin sortin isäntä ja pyytäisi minua hoitamaan ne velvollisuudet ja tehtävät, joita isännän oletetaan hoitavan, niin hoitamatta jäisivät. Jos taas puolisoni pyytää minua tulemaan viereensä miehenä, ihmisenä ja antamaan rakkautta ja läheisyyttä, sitä mistä parisuhteessa pohjimmiltaan on kyse, niin tulen viipymättä. Se on minun roolini parisuhteessa, ilman mitään värityksiä siinä sivussa. Se on myös se rooli ja tehtävä, jota odotan ja haluan vaimoltani. En mitään muuta.
Eikä siinä mitään. Kaikki saavat käyttää rakastetustaan aivan mitä nimitystä haluavat. Itse haluan käyttää sitä nimeä, joka ihminen syntymänsä jälkeen saa. Sen jälkeen käytän jotain niistä lukuisista hellittelynimistä, joita puolisot toisilleen antavat. Minua kutsutaan usein nimellä Tumppu, joka juontaa juurensa siitä, että olen monessa asiassa vähän tumpelo. Nimi on kuitenkin annettu minulle rakkaudella ja hyväksynnällä, joten olen paljon ennemmin Tumppu kuin isäntä. Eikä vaimoni tarvitse olla huolissaan siitä, että kustuisin häntä koskaan emännäksi. Minulla on paljon parempia nimiäkin keksitty hänen varalleen. Muutama on sellainen, että en tohdi tässä niitä ääneen sanoa, koska jokuhan siitä tietenkin taas suuttuisi.
Kaikkein tärkeintä nimistä piittaamatta on se, että parisuhteen tärkein rooli jokaisella on rakastaa. Joten olkaamme kaikki yhteisesti parisuhteessamme rakastajia. Parempaa termiä ei puolisolleen voi enää antaa.
Minä ainakin haluan olla rakastaja hänelle, joka minua rakastaa.
Meillä käytetään toisistamme nimiä ”äiti” ja ”isi” kun puhuttelemme toisiamme lasten kuullen. Minua puistattaa se että lapset oppivat sanomaan vanhempiaan vain nimillä ja tätä usein tapahtuu juuri näissä perheissä joissa vanhemmat puhuttelee toisiaan vain nimillä. Meillä on silti intohimoa ja olen melkoinen rakastajatar-emäntä. Ei se nimi muuta parisuhdetta.
Vapaamielinen konservatiivinen emäntä täällä pitää näkökulmaasi vähän suppeana. Vaikka me maatilasta onkin luovuttu, niin isäntä ja emäntä meillä ollaan ja ylpeydellä me titteleitämme kannetaan. Kyllä se rakastajan ja rakastetun roolikin mahtuu meillekin, vaikka sitä ei ehkä kaupungilla julistetakaan. Työt jakautuu nykymaailmassa ihan sen mukaan kelle mikäkin luontevimmin osuu. Henkilökohtaisesti meikäläisen pirtaan ei vähääkään kiinnosta traktorityöt ja todellakin haluan tietää miten lapseni kasvavat ja hoidan sitä myöten suurimman osan lapsiin liittyvistä asioista. Tasa-arvoa kannatan, mutta äidin rooliani en suostu miehille enkä isännille antamaan. Minä olen äiti ja pidän huolen kaikesta. Tervetuloa vaan tutustumaan elämään tänne maalle!! <3
tämä onkin kinkkinen asia täällä maataloushommissa; ok olenvaimo,rakastettu ym.mutta olen myös emäntä.mieheni ei kutsu minua emännäksi mutta saattaa toimittaa jonkun työasioissa ”emännän pakeille” siis roolini on tilalla emäntä jolle kuuluu kaikki hommat laidasta laitaan.ainoastaan koneiden kunnossapitoon en juurikaan osallistu mutta vastavuoroisesti hoidan talouspuolen mitä ikinä siihen paperinpyörityksestä ruuanlaittoon kuuluukaan.jos en väärässä ole niin emäntä nimitys kuuluukin tänne maatiloille ja minulla särähtää korvaan jos joku alalla olematon lainaa sitä.Emäntä sanan aliarviointia jos kaikki palkkapirkot ja-jormat käyttää sitä. ps.mieheni kutsuu minua etunimellä ja lapseni, joka omistaa osan tilasta kutsuu lempinimellä hetu :)…että näin meillä!
Maalla emäntä on edelleen käytössä ja työt sen mukaiset. Isännät eivät osallistu perheen asioihin eli käytännössä naiset ovat yksinhuoltajia.