”Tämä on koettu, kun mies ei ookkaan ”riittävän mies” eikä esimerkiksi tunneilmaisun kirjoa ole osattukaan ottaa vastaan, kohdata ja käsitellä oikein. Kytkin on sitten noussut ja ovi käynyt.
Mä en kuitenkaan ole tippaakaan katkera, en mikään uhri, vihaa ei oo sitten rahtuakaan eikä vastaus ole myöskään ikinä ollut kääntyä sisäänpäin, valittaa ja syytellä vain muita. Mä en keltään mitään vaadi enkä odota, mikään siinä millä mä itse kaikkineni pöytään istun ei ole ehdollista mistään eikä kukaan ole mulle mitään velkaa.
Nämä naiset tekivät varmasti kaikkensa ja yrittivät parhaansa, niillä työkaluilla ja sillä ymmärryksellä, mitä heillä käytössään oli. Mulle rakkaus, läheisyys ja luottamus on päivän päätteeksi vaan pyyteetöntä vapautta, hyväksyntää ja turvaa elää, olla, antaa ja tehdä niin kun itsestä parhaimmalta ja oikeelta tuntuu.
Mä toki tiedän mun oman arvon ja mun omat rajat ja tarpeet sekä mitä mä itse haluan ja ansaitsen, niin koska nämä erotilanteet toki sattui niin saatanasti, niin mä painuin terapiaan hoitamaan haavani kuntoon.
Muistelen näitä naisia vain ja ainoastaan lämmöllä, ja täältä etäältä toivon heille elämiinsä pelkkää hyvää, ihanaa ja onnellista.”
