Kaikkein rakkain, paska huora.
Minä olen paha. Minä olen pettäjä. Minut pitäisi laittaa häpeäpaaluun. Muuta ei tarvitse käsitellä ja minun on turha selitellä mitään, koska tämä on totta. Eikö niin?
Minulla on takana 20 vuotta kestänyt parisuhde, josta syntyi kolme lasta. Parisuhde päättyi, kun kerroin suhteellisen kauan aikaa kestäneestä pettämisestä. Pettämisen tarkoituksena ei minun puolelta ollut etsiä uutta parisuhdetta vaan minä hain pettämisellä itselleni jotain omaa ja tarvitsin pakoa arjesta. En osannut kertoa omista tarpeistani miehelleni ja tähän tarvitsin lohdutusta.
En käy tässä yksityiskohtaisesti läpi, mitä olen tehnyt. Minulla on ollut kaksi suhdetta. Toisen suhteen aikana tapaamisia oli muutamia parin vuoden aikana ja tunneside oli hyvin löyhä. Toinen suhde oli tunnesiteeltään tiiviis ja kyseessä oli vanhempi työkaveri. Avioliiton päättymisen jälkeen en ole aloittanut parisuhdetta kummankaan sivusuhteeni kanssa.
Minä kerroin pettämisestä ”vahingossa”. Ei ollut tarkoitus kertoa, mutta suojaus petti, kun mies tivasi asiasta. Aloin siis kertoa ja kertominen oli hyvin vaikeaa. Kertominen ei mennyt oppikirjan mukaan vaan kerroin asiasta tipoittain. Mies johti kertomista kuin oikeudenkäyntiä. Tämä vaikeutti kertomista. En muistanut asioita. En pystynyt esittämään tunteitani oikeudenkäynnissä vaaditulla tasolla.
Prosessin alkamisen jälkeen muutin omaan asuntoon noin kahden kuukauden sisällä. Mietimme tässä vaiheessa kuitenkin koko ajan, että voisimme palata yhteen, jos saamme asiat selvitettyä. Minun oli vaikea eritellä syitä ja vaikea kertoa suhteemme ongelmista, kun mies tivasi vain lisää tapahtumia. Hän luki mm. Väestöliiton ohjeita pettäjälle ja kertoi, mikä on oikein. Hänen ystävänsä osallistuisit näihin ohjeisiin. Olin koko ajan täysin lukossa, koska minun tunteeni ja ajatukseni eivät menneet ohjeiden mukaan. Hakeuduin terapiaan, jossa sain vahvistusta omille ajatuksille.
Kun olin asunut reilun kuukauden yksin, mies ilmoitti, ettei voi antaa anteeksi tällaiselle huoralle ja hirviölle. Hänen terapiassa oli kuulemma sanottu, että tällaisia sanoja on ihan hyvä käyttää, kun on vihainen. Minä olisin halunnut vielä aikaa, mutta hän ei.
Tämän päätöksen jälkeen mies alkoi käyttäytyä minua kohtaan erittäin ahdistavasti. Hän lähetteli paljastusviestejä sukulaisillani ja kavereilleni ja tottakai salasuhteudeni vaimoille. Hän kertoi minun huonoudesta lapsille. Hän uhkasi lähetellä viestejä työnantajalleni. Hänelle ei riitänyt mikään. Hän keksi koko ajan mielessään uusia miehiä ja uusia tekoja, joita olen varmasti tehnyt. Sain viestejä päivin ja öin ja kaikki viestit olivat minua syyttäviä. Mies oli aina oikeassa ja harjoitti oikeutta.
Nyt olemme edelleen tässä tilanteessa. Minä en pysty mitään syitä tai omia ajatuksia erittelemään, koska pelkään koko ajan, mitä mies keksii seuraavaksi. Olen täysin lukossa. Yritän hankkia itselleni apua terapian kautta.
Minä en ole paha. Olen hyvä äiti. Olen ollut varmasti huono vaimo, mutta haluaisin, että toinen osapuoli ymmärtäisi, minun tarpeeni ja mitä olen sivusuhteilta hakenut. Tämän selittämiseen en ole päässyt, koska mies käyttää vain oikeuttaan ja ainoa minulle jäävä rooli on häpeä. Minusta tämä mustavalkoinen oikeus muistuttaa ahdasmielistä uskontoa