”Oli vuosi 2021, tapasin erään miehen, johon rakastuin palavasti.
Miehellä oli 2 lasta, jotka olivat hänellä joka toinen viikko joten lähennyin hänen lastensa kanssa myös itse ja heistä tuli minulle kuin mitä oma lapsi voisi olla, tai ainakin niin voisin omia tunteita heitä kohtaan tulkita. Itse en voi koskaan saada omia lapsia.
Meidän suhdetta oli kestänyt n.puoli vuotta ja mies alkoi hyvin useasti töiden päätteeksi jäämään ylitöihin ja pyysi minua olemaan hänen lastensa kanssa. Aluksi se oli minulle enemmän kuin ok.
Meidän suhteeseen tuli miehen osalta mukaan myös väkivalta. Tiedän, olisi pitänyt jo silloin lähteä mutta olin saanut solmittua hänen lapsiin niin läheiset välit etten voinut lähteä.
Miehen ylitöitä jatkui jatkumistaan ja olin itse henkisesti todella väsynyt ja jouduin miehelleni välillä tuottamaan pettymyksen, kun en jaksanut hoitaa lapsia hänen ylitöiden ajan, sain mieheltä joka kerralla palautetta että olen huono äitipuoli ja epäluotettava. Hän monesti rankaisi minua tästä asiasta pidättäytymällä seksistä.
Erottiin, sain kuulla että kaikki ne ylityöt oli ollut vaan toisen naisen kanssa ajanviettoa sekä seksin harrastamista, ilmankos oli helppo minua pitää ilman seksiä kun hän sai sitä koko ajan muualta.
Menin rikki.
Surin.
Aloin toipua.
Nousin ylös.
Luulen oppineeni jotain tästä suhteesta jotain.”