”Miksi aina mainostetaan jotain ”miehekästä” isänpäivä lahjaksi? Kyllä isälle voi tuoda kukkia, tätä töissä pohdittiin juuri.
En lapsena tuntenut isääni juuri lainkaan, äitini taisi olla osasyynä, etten juuri tavannut isääni, mutta suurin aarteeni isän jäämistöstä on, kun löysin minun itse tekemäni isänpäiväkortin sieltä, mummo sen on todennäköisesti isälle vienyt.
Nyt vasta vanhempana olen päässyt osalliseksi isänpäivän vietosta, ex totesi, etten ole hänen isä, keitä itse kahvisi, nykyään vietämme isänpäivää, minulle riittää kun saan lapsilta itsetehdyt kortit, myös niiltä aikuisilta lapsilta, ne ovat parasta (koittanut säästää ne ihan kaikki) isän muistamista, tietysti nykyään saan jo aamukahvit ja paremman aamiaisen, lahjoja en odota, jos niitä tulee, on ne yleensä tarvetavaroita.
Näin ex yh-isänä naureskellut, kun on äitienpäivä, äiti saa edellisen illan vapaaksi, vaikka kavereiden kanssa baariin ja seuraavan päivän isä on lasten kanssa, mutta isänpäivänä, isän olisi oltava koko päivä lasten kanssa, kivaahan se on olla, mutta perhekeskeisenä toivoisin myös äidin olevan juhlimassa isänpäivää koko päivän, ulos, leffa, uimaan tai jotain yhdessä tekemistä.
Aiheesta toiseen.
Äitienpäivästä vähän, kun jäin lasten kanssa yksikseni, juhlimme kotona myös äitienpäivää, vaikka äiti ei niihin halunnut osallistua, eikä ottaa lapsia edes siksi aikaa luokseen, lasten tekemät kortit ja mahdolliset lahjat vein ex.anopille, hän toimitti ne lasten äidille.
Olen siis juhlatyyppi, ei niin pientä juhlaa, ettei kakkua tehtäisi."
