Aloitin lenkkeilyn. Ostin itselleni neonkeltaiset lenkkitossut. Olen aloittanut lenkkeilyn useamman kerran aikaisemminkin. Muutaman vuoden takaa kaivoin esille vanhat lenkkivaatteeni. Ne ovat ostettu aikaa ennen avioliittoa. Tiedättehän, miltä näyttää sellainen liian täyteen pakattu selkäreppu? Se näyttää siltä, että tavarat sen repun sisällä vähän kuin pursuaisivat yli. Minun lenkkivaatteeni ovat kokoa S. Ne ovat näyttäneet päälläni joskus hyvältä. Nyt kun pitkästä aikaa puin ne päälleni, niin ne eivät näyttäneet enää kovin hyvältä. Näytin lenkkivaatteissani kuin liian täyteen pakatulta repulta. Pursusin yli. Laitoin ne silti päälleni ja juostessani näytin siltä, kuin liian täyteen pakattu reppu olisi saanut itsellensä raajat.

Usein kuulee sanottavan, kun ihminen täyttää vuosia, että ikä on vain numero. Mitä väliä iästä, kun on mieleltään nuori. Se on varmasti juurikin niin. Vaatteissa tämä sama sääntö ei päde. Vaikka mieli olisikin S-kokoa, niin L-koon vartaloon puettuna se ei vain näytä hyvältä, vaikka kuinka ajattelisi muuta. Minä olin kuusi vuotta sitten 34 vuotias ja s-kokoa. Nyt olen 40-vuotias ja L-kokoa. Niin se elämä vain menee.

Aloitin juoksuharrastuksen kolmesta syystä. Ensimmäinen syy oli se, että haluan pysyä terveenä ja hyväkuntoisena. Kun ihminen täyttää neljäkymmentä, niin kaikki ei olekaan enää itsestään selvää. Toinen syy on se, että haluan elää vielä pitkään ja olla toimintakykyinen. Kolmas ja tärkein syy on se, että haluan näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä itselleni, mutta ennen kaikkea muille. Juoksen ja harrastan liikuntaa siis turhamaisista syistä. Vähän niin kuin joskus julkaisen sivustolleni kirjoituksen, että saisin siihen tykkäyksiä. Ainoa rehellinen syy julkaista teksti on turhamaisuus. Minä olen kaikkien muiden tavoin turhamainen.

Siinä ei ole mitään pahaa tai väärää, että haluaa näyttää hyvältä tai että haluaa teksteillensä hyvää huomioita. Miettikää lapsia, jotka tehdessään jotain pyytää vanhempaa katsomaan tekemäänsä. Ei se aikuisena mihinkään häviä. Halu tulla nähdyksi ja hyväksytyksi säilyy läpi elämän. Sitä paitsi, koen olevani velvollinen näyttämään hyvältä rakastettuni silmissä. Koen olevani velvollinen pitämään itsestäni huolen, että voin olla mahdollisimman pitkään isä lapselleni. Koen olevani velvollinen itselleni näyttämään peilissä hyvälle.

Kuusi vuotta sitten, mahtuessani s-koon vaatteisiin näytin hyvältä. Tänään mahtuessani L-koon vaatteisiin näytän edelleen hyvältä. Kun eihän se hyvältä näyttäminen ole vaatekoosta kiinni. Se on kieltämättä aivan helvetin kliseinen sanominen, että ihminen näyttää aina silloin hyvältä, kun hän osaa kantaa itsensä arvokkaasti. Se on siinä mielessä harvinainen sanonta, että se on totta. Tunnen olevani kauniimpi kuin koskaan. Jos minä tästä laihdun yhtä vaatekokoa laihemmaksi, niin olen edelleen kauniimpi kuin koskaan. Jos minä tästä lihon yhtä vaatekokoa isommaksi, niin olen kauniimpi kuin koskaan. Olen kauniimpi kuin koskaan silloin, kun minusta tuntuu siltä, että olen kauniimpi kuin koskaan. Se tunne näkyy ihmisestä, on hän mitä vaatekokoa tahansa.

Ainoastaan se ei ole kaunista, että ihminen yrittää olla väkisin sitä, jota hän ei ole. Minä en näytä kauniilta s-koon vaatteissa. Enkä minä ehkä näytä kauniilta 20-vuotiaan mielellä. Olen nelikymppinen ja L-kokoinen mies. Näytän siinä viitekehyksessä aivan helvetin hyvältä. Turhamaisuuteni käskee minua silti pyrkimään vielä parempaan. Se, että julkaistessani Instagramissa kuvan, muokkaan kuvaa niin, että näytän kuvassa mahdollisimman hyvältä, tekee turhamaisuudessani minusta ihmisen. Me olemme koko elämämme läpi lapsia, jotka hakevat huomiota tekemisilleen. Tai en minä teistä muista tiedä. Minä ainakin olen ja hyväksyn nikottelematta muiden kaltaisteni taipumuksen.

Jokainen meistä on kaunis, kun ymmärtää olevansa kaunis. Vaatekoot ovat vaatekokoja. Täysin yhdentekevää. Siltikin, ei ole mitään väärää siinä, että laittaa huulet vähän mutrulleen valokuvissa. Se on se läpi ihmiselämän kulkeva pyyntö, katso minua. Minä ainakin aion katsoa. 

1 kommentti

  1. Täällä yksi nelikymppinen kunto projektin aloittanut.
    Aloitin viime tammikuussa yhdessä kaverin kanssa pt n johdolla.Olimme molemmat normaalipainoisia ja muiden mielestä jopa hoikkia mutta koska sieltä parikymppisestä oli painoa tullut ainakin yli 5 kiloa molemmille päätettiin pudottaa se. Liikuntaan oli pääosin salitreenillä ja ruoka jutuissa painotettiin puhdasta hyvää kasvis ja proteiini piioista ruokaa, ei mitään rahka-mehukeitto-proteiinisheikki sössöjä.

    Lopputulos: Kumpikaan ei ole ei ole laihtunut grammaakaan mutta on ihan huippu olo!
    Salitreeni muokkaa kroppaa nopeasti ja vaikka en ole yhtään laihtunut on vaatekoko pienentynyt yhden. Ja se olo on niin mahtava! Ryhti on kuin balettitanssijalla, ihana vahva ja notkea ja energinen olo <3 Ja peppu ja reidet <3
    Eli mun vinkki: Mene salille juoksemisen lisäksi. Ja ehdottomasti hommaa joku pt tekemään saliohjelma ja jouluna näytät niiiin hyvältä 🙂
    Haluun nähdä 🙂 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *