”En tiedä onko oikea tie ottaa yhteyttä mutta näin teen.

Tuli tarve kertoa omaa tarinaa. Olen yli 40, parisuhteessa elävä nainen. Kiitos hänelle joka sanoitti sen miltä tuntuu. Ne raiskauksen henkiset arvet. Itselläni on taustana lapsena koettua graavia seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa sekä aikuisena raiskauksia.

Pitkiäkin parisuhteita. Niissä mun traumat olivat naurun ja pilkan aiheita. Lupa raiskata parisuhteessa. En ollut muuta kuin seksilelu, rooli johon olin jo lapsena oppinut. Sitten jäinkin yksin, kuolema erotti meidät, syöpä tuli ja vei miehen.

Latasin tinderin. Miehiä löytyi, kaikille kelpasi ja monelle annoinkin. Löysin heidän kauttaan uudelleen seksin ja seksuaalisuuden. Halusin oppia, millaista on nauttia seksistä. Opinkin sen kyllä.

Tyydytin heidät, jokunen heistä minutkin. Tunsin itseni huoraksi, samanlaiseksi kuin olin ollut lapsena. Rikoin vain itseni. Halusin tulla rakastetuksi, nähdyksi kokonaisena. En vain pelkkänä panona. Tulla otetuksi syliin kun trauma iskee kesken kaiken.

Onnekseni vihdoinkin minunkin rinnallani on mies joka ymmärtää siitä pienestäkin ilmeestä milloin trauma käy käsiksi minuun. Ollaan oltu vasta vajaa vuosi yhdessä ja alusta asti olen häneen luottanut.

Sängyssä en ole koskaan uskaltanut olla niin vapaa ja rento kuin hänen kanssaan. Uskallan nukkua alasti, jota en ole voinut tehdä koskaan edes yksin ollessani. Niin paljon häneen luotan. Tunnen olevani turvassa.

Me puhutaan paljon. Kaikesta. Trauma tulee olemaan aina osa minua ja hän hyväksyy ja ymmärtää sen. Hän rakastaa minua tälläisenä rikkinäisenä. Hän kertoo sen mulle joka päivä ja monta kertaa. Rakkaus parantaa, se ei poista menneisyyttä, mutta antaa tulevaisuuden.

Helpottaa kun saa kirjoittaa.

Haluan vain kokea olevani turvassa.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *