”Jos kansainväliset sopimukset uhkaavat Suomen kansallista turvallisuutta, niin ei ole kahta sanaa kumpi saa etusijan. Kansallinen turvallisuus. Aina. Sinisilmäisuuden aika on ohitse.”
Näin kirjoittaa aiemmin kansainvälisyydestä tunnettu eurooppamyönteinen puolue, joka sittemmin on vajonnut impivaaralaiseksi kansainvälisyyttä halveksivaksi puolueeksi.
Kyseinen tekstin alussa oleva lainaus on nimittäin Kokoomusta edustavan näppäimistöltä. Kirjoituksellaan hän komppaa puolueensa johtajan Petteri Orpon puheita siitä, että kansainväliset pakolaissopimukset voitaisiin avata ja täten irtisanoutua kansainvälisistä sopimuksista.
Oikeusoppineet kritisoivat Kokoomuksen näkemyksiä jyrkin sanoin. ”Orpo ei tiedä mistä puhuu” , jyrähtää esimerkiksi oikeustieteilijä Martti Koskenniemi.
Tämä on merkittävä käänne Suomen poliittisessa historiassa. Suomi jolle pienenä valtiona kansainväliset sopimukset ovat erittäin tärkeitä on oikeistohallituksen toimesta luopumassa niistä ja se jos mikä olisi Suomelle turvallisuusriski. Mitä seuraavana? Alammeko kuulla hallituksen suunnalta toiveita, että irtisanoudumme kansainvälisistä järjestöistä nyt kun vauhtiin ollaan päästy. Mitäpä sitä noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, kun niitä voi aivan hyvin rikkoa. Samalla kun hallituspuoluetta edustava presidenttivaaliehdokas kritiikittä saa sanoa toiveistaan, että kansanedustajaksi olisi hyvä päästä vain syntyperäiset suomalaiset. Raikasta, niin ahdistavan raikasta.
Aivan kuin joskus olisin luullut, että Venäjän tavoite on saada länsimaissa aikaan hajaannusta ja tavoitteeseen päästäkseen he iskevät maiden heikompiin lenkkeihin. Se on vuoden aikana tullut selväksi, että mikä se heikoin lenkki meillä Suomessa on.
Siitä vain sitten länsimaista oikeusvaltiota purkamaan pala kerrallaan.
