Kuvitelkaa Suomeen valtionvarainministeri. Hän voi olla nimeltään esimerkiksi Riikka. Kuvitelkaa, että hän ennen eduskuntavaaleja sanoisi julkisesti ääneen, että pienituloisilta leikkaaminen ei hänelle sovi, että sellaiseen hallitukseen puolue ei lähde.
Kuvitelkaa valtionvarainministeri joka sitten vaalien jälkeen kuitenkin lähtisi sellaiseen hallitukseen ja joka ensi töikseen alkaisi saksia historiallisen rajusti juurikin pienituloisilta. Kuvitelkaa että hän kaiken tämän jälkeen olisi poseerannut hymyilevänä sakset kädessään ryhmäkuvassa samaan aikaan kun leikkausten kohteeksi joutuneet pienituloiset menettävät kotejaan.
Kuvitelkaa valtionvarainministeri joka leikkaisi nuorilta ja opiskelijoilta tukia ja mahdollisuuksia. Kuvitelkaa että hän kaiken tämän lisäksi ehdottaisi, että toinen aste muutettaisiin jälkeen maksulliseksi ja että opiskelijat tiputettaisiin yleisen asumistuen piiriin ja sitäkin tukea pienennettäisiin.
Kuvitelkaa valtionvarainministeri joka myhäilisi ylimielisenä jokaisessa haastattelussa ja eduskunnan kyselytunnilla. Kuvitelkaa että hän ei osoittaisi minkäänlaista empatiaa tai myötätuntoa vaikeissa asemassa olevia kohtaa.
Kuvitelkaa tämän jälkeen valtionvarainministeri joka kaiken itse tekemänsä jälkeen pöyristyisi abien tekemästä penkkaripäivän lakanasta jossa kyseistä valtionvarainministeriä kritisoitaisiin. Ääneen kysyisi, että mistä tuollainen ylimielinen asenne?
Kuvitelkaa, että juuri hän kysyisi ylimielisestä asenteesta! Eikö tuntuisi pelottavalta, että meillä olisi sellainen valtionvarainministeri. Ministeri joka ei kykenisi minkäänlaiseen itsereflektioon.
Ei kun, ai niin.
