Olen yksi niistä ihmisistä, joita harmittaa tämänkin blogin kirjoitukset erosta ja siitä, että kuinka helppoa eroaminen tuntuu joillekin olevan. Ne ovat kuin puukoniskuja itselle, joka ei ajattele eron olevan helppo asia. Heikompina hetkinä olen jopa kommentoinut teksteihin hieman kärkevään sävyyn ihmisten erohypetystä.

Minä olen yksi niistä, joita varmasti kannustetaan eroamaan. Avioliitossani ei ole väkivaltaa eikä muuta pakottavaa tarvetta erolle. Mieheni on jäänyt kiinni pettämisestä muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Silloin harkitsin eroa, mutta minun mittapuuni mukaan lapseni olivat tuolloin etusijalla ja halusin heille ehjän ydinperheen.

Emme ole olleet monen ihmisen mittapuulla pari enää vuosiin. Seksiä emme juuri enää harrasta, paitsi joskus, kun mieheni on juonut itsensä humalaan, mutta ei niin humalaan, että ei pystyisi seksiin. Usein suostun seksiin niissä hetkissä, vaikka en seksiä halua, koska pääsen seksiä antamalla helpommalla.

En usko silti, että vaihtamalla paranisi tai että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Eiköhän se ole monella sama tilanne kuin meillä, että suhteen huippu on saavutettu jo aikoja sitten ja miksi edes haihatella jonkun sellaisen perään, jota ei ole edes olemassa. Ei avioliitto ole mitään intohimoa ja suuria tunteita, vaan arjessa olemista ja lasten kasvattamista turvallisessa ympäristössä.

En usko ihmisiin, jotka sanovat, että tuntevat intohimoa puolisoaan kohtaan vielä kymmenenkin vuosien jälkeen. Enkä varsinkaan siihen, että puoliso pitäisi vaihtaa, jos intohimoa ei ole, koska eihän ihminen ole kertakäyttötavaraa.

En usko, että eroamme koskaan. Ei se ole helppoa vain lähteä. Meillä on yhteiset lapset ja yhteinen talolaina. Kaikki muuttuisi ja rutiinit menisivät rikki. Pitää punnita asioita ja minun vaakakupissani painaa enemmän sujuva arki kuin joku mystinen palava rakkaus. Voin aivan hyvin elää ilman tunnetta siitä, että olen jonkun ihmisen halun kohde tai sitä, että pitäisi koko ajan olla ihmisen vieressä ja odottaa, että saisi huomiota. Eikö sellainen ole vähän lapsellista?

Vanhempani ovat olleet yhdessä yli neljäkymmentä vuotta. En ole koskaan nähnyt heidän edes halaavan toistensa kanssa. Silti heidän liittonsa kestää. Miksi ihmisen pitäisi saada enemmän. Ihmisten pitäisi tyytyä vähempään, niin ihmisten ei tarvitsisi erota. Seksikin on vain seksiä ja sitä ilman oppii olemaan, kun opettelee. Itselleni seksi ei merkitse enää mitään. Siksi ihmettelen, että siitä pitää niin isoa ääntä pitää ja sitä varsinkin ihmettelen, että jotkut eroavat siksi, että suhteessa ei ole seksiä.

Mielestäni olemme menneet ajattelussa liian pitkälle. Ajattelemme liikaa omaa hyvinvointia omia tarpeita, kun sen sijaan pitäisi ajatella sitä, että tarjoaa lapsille turvallisen ja helpon kasvuympäristön. Emme ole täällä itseämme varten. Siksi iholleni nousee kylmät väreet, kun kuulen ihmisten, joilla on lapsia, eronneen helpoista syistä. Jokainen eron kokenut lapsi joutuu kokemaan rankan asian vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemman pitäisi osata laittaa omat tarpeensa sivuun niin pitkäksi aikaa, kun lapset asuvat vielä kotona.

Itse olen tämän valinnan tehnyt ja tässä valinnassa pysyn. Jos haluan jotain muuta, niin ajattelen sitä sitten, kun kodissani ei asu enää lapsia.”

15 kommentti

  1. Kuinkahan monen masennuksesta ja alkoholismista kärsivän ihmisen kotoa löytyy näin ajatteleva ihminen?

    Olisi edes ovi auki miehen tuntea olevansa haluttu ja hakea kosketus ja seksi muualta, mutta tekstin perusteella näin tuskin on. Ja sen tietää kuka on syntipukki jos mies älyää lähteä ennen kuin tuhoaa elämänsä. Eihän siinä mitään jos toisellakaan ei ole haluja ja kokee asian samoin, mutta ”kyllä sitä oppii elämään ilman seksiä, jos haluaa” viittaa asian olevan toisin.
    Väkivaltaa tämäkin. Miten henkinen väkivalta saataisiin tuomittavaksi?

    Surullista, todella surullista.

  2. Jokainen eron kokenut lapsi ei pidä vanhempien eroa rankkana asiana. Kun omat vanhempani erosivat kun olin 12 vuotias niin minulle se oli suuri helpotus. Isäni alkoholismi, epäluotettavuus ja arvaamaton käytös vaikutti minuun lapsuudessani suunnattomasti ja vaikuttaa vielä näin aikuisenakin. Kun minä jäin kahdestaan äitini kanssa vanhempien eron jälkeen niin tunsin suurta turvallisuuden ja vapauden tunnetta.

  3. Onni yleensä ja onnellinen parisuhde, ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä. Keskustelu siitä, mikä tekee kenenkin parisuhteesta onnellisen on yhtä ratkaisukseton kuin keskustelu lempikarkeista; jokaisella on mielipide eikä yksikään ole väärä.
    Tämä kirjoittaja kokee että hänen ainoa tarpeensa on saattaa lapset maailmalle ”ehjästä” kodista. Hänelle ehjä tarkoittaa ydinperhettä ja ydinperhe muodostuu vanhemmista ja lapsista. Se on hänen valintansa ja kuitenkin hän arvostelee muita jotka tekevät omia valintojaan. Jokaisen tarpeet ovat erilaiset. Älkäämme väheksykö sitä mitä kukin suhteeseensa ja elämäänsä kaipaa.
    Hän haluaa ydinperheen, kunpa hän vielä ymmärtäisi jonkun toisen haluavan jotain ihan muuta.

  4. Meillä ajateltiin että lasten takia pitää pysyä yhdessä. Lapsi tarvitsee ehjän perheen. VÄÄRIN. Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja rakkautta. Vitut mistään perhemallista. Vitut mistään muotista. Ehdoton kyllä ymmärrykselle ja hyväksynnälle. Ehdoton kyllä omille rajoille ja keskustelulle. Vitut velvollisuusseksille. Seksi on nautintoa varten, seksi on sinua varten, ei ketään muuta. Ne lapset ei mene rikki kahdesta kodista, ne lapset hajoaa kylmyyteen ja sopimattomiin olosuhteisiin. Vaikka ne kulissit niin saatanan söpöiltä näyttääkin ulospäin, niin ne lapset siellä välissä tuntee sen pahanolon. Heillä on oikeus parempaan.

  5. Itse harkitsin eroa noin 5 vuotta, en kovin helposti mielestäni ratkaisua tehnyt. Ei ollut suuria riitoja, ei väkivaltaa, seksiä oli toisinaan, ei suuria tunteita. Mut jostain esiin kaivautui ajatus, että enkö ansaitse itselleni parempaa? Toisin sanottuna ihmistä joka kysyy miten päivä meni, ihmistä joka haluaisi puhua minullekin. Itse koin, että mieluummin olen yksin yksin kuin yksin yhteisessä kodissa jossa minua ei huomata kuin silloin kun kaapissa ei ole ruokaa tai puhtaita kalsareita.
    Aikanaan sitten pesin kaikki pyykit, vaihdoin puhtaat lakanat ja verhot, tein pakastimeen ruokaa, ostin kaapit täyteen tavaraa, pakkasin omaisuuteni joka oli vähäinen ja lähdin. Miehelle jäi talo kalusteineen koska halusin, että lapsilla ei kaikki muuttuisi vaan olisi yksi turvallinen valmis koti.
    Ajattelin olevani pitkään yksikseni mutta kaikkea sattuu elämässä. Rinnalle löytyi mies joka juttelee minulle ja haluaa keskustella, mun ei enää tarvii olla yksin vastuussa lapsista ja kodista ja päätöksistä vaan voin keskustella asioista ja pohtia niitä tasaveroisesti kumppanini kanssa. Eikä se, että seksikin on taas kivaa ole huono juttu lainkaan.
    Jokainen tekee omat valintansa ja niiden kanssa pitää sitten vain elää. Toivottavasti aloittaja jaksaa elämäänsä ja ei katkeroidu jossain vaiheessa.

  6. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta säälittävää lapsille, etteivät koskaan näe rakkautta ja rakkauden osoituksia. Opetat saman uhrautuvuuden lapsille. Pitkä liitto on täynnä rakkautta, jos kumppani on oikea. Oikean ihmisen kanssa rakkaus ei koskaan katoa, ei ruuhkavuosiin eikä mihinkään. Rakkautta ei tarvitse vaalia , suhdetta pitää. Kun suhdetta vaalitaan, rakkauskin kukoistaa.
    Mutta eihän sitä ihminen tiedä miten ihanaa on olla liitossa, jossa rakkautta riittää, kun ei ole sitä koskaan kokenut.
    Minua tökkii tekstissä toisten vähättely, että ei usko rakkauden kestävän pitkässä liitossa. Kumpaa yrität sillä todistella, itseäsi vai muita. Kuulostaa kuitenkin siltä, että et ole liittoosi tyytyväinen, yrität vain todistaa itsellesi, että noin on hyvä. Ikävä kyllä valehtelet itsellesi ja se on pahinta myrkkyä. Pitäisi olla edes itselleen rehellinen.

    1. Just näin! Aikasmoista pahoinpitelyä lapsille, jos he eivät näe aitoa rakkautta ja aitoja tunteita, haleja, pusuja, rakkaudellista yhdessäoloa eli ainut tärkeä asia koko elämässä, mikään muu ei voi olla niin tärkeää kuin rakkaus ja sen kokeminen.

    2. Tämä.

      Itse olen vanhempieni suhteesta saanut onnekseni oppia, että rakkaus ja intohimokin VOI säilyä vuosikymmeniä. Ei sitä minulle ole kenenkään tarvinnut väittää, kun näen omin silmin että niin on. Vähintään sen rakkauden pitäisi säilyä, jotta olisi järkeä jatkaa (joillekinhan on intohimo merkityksetön, aseksuaalit eivät piittaa seksistä ylipäätään).

      Täällä on nyt myös ollut eroperheiden lasten kirjoituksia siitä, miten vanhempien ero on parempi kuin onneton liitto. Sen vähintään pitäisi herättää.

  7. Vaikka ydinperhe olisi varmasti lasten toive, ei se aina toimi. Onko oikein opettaa lapsille että pitää tyytyä vähempään ja kärsiä vain muiden takia.
    Eronneena kaipaan itse juuri sitä ydinperhettä, mutta ymmärrän että kukaan perheestä ei olisi ollut onnellinen ydinperheessä. Joskus on pakko erota jotta voi olla onnellinen ja kokea arvostusta. Joskus nuorena tehdyt valinnat eivät vain ole olet siltä miltä kuvitteli ja ero on ainoa vaihtoehto vaikka ydinperhe on unelma.

  8. Niin… mielenkiintoinen näkökanta.
    Erosin itse tällaisesta loppuunkuluneesta (27 v) avioliitosta. Mulle itselleni tuli ajatus ja vahva usko siihen, että mulle on vielä tarjolla jotain hyvää, mikä saa mut jo heti aamusta hymyilemään, ja tuntemaan, että elämässä tälläkin ikää on vielä paljon koettavaa ja fiilisteltävää.
    Ja toden totta, elämä on ihanaa kun itse eron haikeudet sai karistettua hartioiltaan. Olen onnellinen.

  9. Ihan entisestä elämästäni. 20v tuota kesti, kunnes mieheni löysi nuoren, nätin ja halukkaan. Unelmaperheen kulissi romahti. Ero otti kaikin tavoin koville, mutta jäimme henkiin paljon vahvempina ihmisinä. Lapsen suusta kuului totuus: ”Miksi ette eronneet aiemmin?”. Kuvittelin tarjoavani lapselleni hyvän ydinperheen, mutta eron jälkeen hän oli paljon tasapainoisempi ja iloisempi. Minä kasvoin ihmisenä useamman vuoden, kunnes täysin etsimättä eteeni astui nykyinen kumppanini. Elämä voi todella olla rakastavaa ja toista kunnioittavaa pitkässäkin parisuhteessa. Olen oppinut myös kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni.

  10. Tulin erittäin surulliseksi tästä. Ihminen uskottelee viimeiseen saakka itselleen, että tämän kuuluu olla tämmöistä. Ei sen kuulu. Tuliko mieleen, että mies voisi haluta enemmän, ehkä siksi petti, koska halusi hellyyttä ja seksiä ihmisen kanssa, joka haluaa häntä. Mielestäni olet itsekäs, luulet tekeväsi palveluksen muille, kun jäät suhteeseen. Olet marttyyri, joka tuntuu odottavan kiitosta teostaan. Pilaat koko ajan omaa ja puolisosi elämää ja lisäksi lasten. Yksin oleminen on parempaa, kun oleminen tuollaisessa suhteessa ja KYLLÄ SE ON TOTTA, rakkaus ja intohimo suhteessa on erittäin suuri kantava voima ja kyllä elämä on paljon ihanampaa. Lähdin tuollaisesta suhteesta ja löysin rakkauden ja onnellisuuden. Lopeta itsellesi valehtelu, tuo ei vakuuta ketään muuta.

  11. Eipä ole tainnut tulla mieleen, että mies ei välttämättä pysy. Toivottavasti mies älyää lähteä ja etsiä naisen jonka sydämen paikalla muutakin, kun pelkkä kylmä kivi. Sellaisia on, ruoho on todellakin vihreämpää tuon aidan ulkopuolella.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *