”Olin aiemmin suhteessa, jossa alkuun suudelma ei tarkoittanut ”haluan panna”, vaan oli osoitus rakkaudesta. Halaus ja läheisyys vain siksi että olin niin ihana ettei minua voinut olla koskettamatta. Tai ainakin siinä illuusiossa minut saatiin elämään. Totuus paljastui joidenkin vuosien kuluessa; olin päätynyt sosiopaatin uhriksi. Erosin.
Hoidin haavojani irtosuhteilla ja jos tilanne meni pidemmälle, karkasin.
Vajaa neljä vuotta sitten päädyin jälleen ravintolassa miesseuraan ja hänen sänkyynsä. Hommat hoidettuamme (siis mies sai tyydytyksensä) jouduin poistumaan koska miehen aikuinen poika oli palaamassa omilta reissuiltaan yöksi kotiin. Vaihdoimme kuitenkin puhelinnumeroita. Seksi miehen kanssa – ja muutoinkin yhdessä oleminen – olivat täysin vastakkaista jota itse ajattelen minulle hyvästä seksistä. Seksi on rajua, kiivastahtista ja kourivaa. Olen omia mukavuusrajojani venyttänyt kuunnellen miestä. Tai itseasiassa en ole voinut kuunnella, koska hän ei juurikaan puhu.
Oma-aloitteisesti olen kertonut mistä minä pidän ja mitä minä haluaisin seksiltämme ja yhdessäololtamme. Toiveeni ovat hellyys, hitaus, suuteleminen (mies ”suutelee” vain seksiä harrastaessamme, eli tiedän hänen haluavan seksiä jos ”suutelee” minua. Lainausmerkit sen vuoksi, että suudelma on suut mahdollisimman auki ja kieli suuni sisustaa kaivelemaan.) ja rakkauden osoittaminen rakastelulla. Miehen mielestä seksi on seksiä ja hellyys sekä tunteet ovat sen ulkopuolella. Ehkä meni vuosi tai kaksi, että hän ei juurikaan koskettanut minua kuin seksin aikana. Eikä hellästi silloinkaan. Ihoni huutaa hellää sivelevää kosketusta ja suukottelua, joka kertoo kuinka ihanalta tunnun ja miten hyvältä minua tuntuu koskettaa. Tunteista mies ei keskustele, mutta seksistä jonkin verran.
Olen hidas laukeamaan ja olen elämäni ostanut hyväksyntää ja rakkautta monilla eri tavoilla, yksi niistä on seksi. Tämä on johtanut siihen, että olen huolehtinut enemmän miehen tyydytyksestä kuin omastani. Olen huono vastaanottamaan toiselta koska koen olevani vaivaksi. Kerroin tästä miehelle ja hän tuntui ymmärtävän ja olevan halukas auttamaan minua antautumaan. Ostimme köyttä ja käsiraudat etten pääsisi pois hänen tyydyttäessä minua. Lisäksi olin kysynyt hänen haluaan jatkaa seksiä tarjoamalla minulle suuseksiä tai leluja vielä sen jälkeen kun hän itse oli lauennut. Ehdotukseni tuli selvästi aika puskista, mutta kyllä hän uskoi suoriutuvansa tehtävästä. Olin kiitollinen, olinhan minäkin aina tarjonnut hänelle tyydytyksen vaikka itse en olisi kyennyt harrastamaan seksiä syystä tai toisesta. Koskaan en ollut, enkä ole, jättänyt häntä kesken.
En tarvitse tai kaipaa orgasmia jokaisen yhdynnän päätteeksi. Eräs tällainen kerta sitten mies lauettuaan itse alkoi sormeilemaan minua mutta sanoin ettei nyt. Tämän jälkeen uutta yritystä ei ole tullut, vaikka olen kertonut miten pahalta erogeenisellä alueellani tuntuu kun kerta toisensa jälkeen pääsen aivan orgasmin rajalle mutten perille. Tunnen ja tiedän, että mies kyllä haluaa minun olevan tyytyväinen seksiimme ja hän haluaa tyydytyksen myös minulle, mutta hän omat estonsa ja ehkä epävarmuutensa estävät häntä toimimasta. Viimeisin kokemukseni oli kolmen päivän mittainen kahdenkeskinen minilomamme. Harrastimme seksiä kolme kertaa. Ensimmäinen kerta päättyi miehen orgasmiin. Seuraavalla kerralla ajattelin josko nyt minuakin huomioitaisiin. Ilmeisesti kuumuus kuitenkin teki tehtävänsä ja hänen erektionsa loppui ja niin loppui myös koko seksi. Kolmannella kerralla olin varma että no nyt! Vaan ei. Mies sai taas tyydytyksensä ja minä pettymyksen kyyneleet jotka peitin. Päästyäni kotiin otin esiin – jälleen kerran – vibrani ja dildoni.
Tavallaan ymmärrän miestä. Hän on nuoresta asti ollut pidättyväinen tunteiden ilmaisussa. 30 vuotta naimisissa ja seksi sijoittui lauantaiaamun klo 10 seksiin. Mies sanoo näyttävänsä tunteensa teoillaan, kuten lastensa ollessa pieniä kuljettamalla heitä harrastuksiin. Minulle nuo ovat hommia, jotka kuuluvat perhe-elämään, vaikka rakkaus toki onkin tekoja. Palvelen ja autan rakastamiani ihmisiä, mutta en jätä läheisyyttä, hellyyttä ja sanoja pois. Teot ja sanat tukevat ja vahvistavat toinen toisiaan.
Mies on kyllä ottanut pieniä askelia läheisyyteen ja tunteiden ilmaisemiseen suuntaan. Nykyisin voimme jo kävellä käsikädessä julkisesti, voimme halata ja saan jopa pienen nopean suikkauksen huulilleni tavatessamme ja erotessamme. Pitkään ihmettelin miksi nukumme yhdessä koska mies pakeni omaan laitaansa sängystä. Tein määrätietoista työtä hakeutumalla nukkumaan hänen lähelleen. Nykyisin hän tekee samaa. Tosin lauantaiaamun lusikkaa olen oppinut pakenemaan.
Monilla varmaan tulee mieleen kysymys, miksi hitossa nainen sitten jatkaa? Sitä olen itsekin kysynyt, ehkä jopa liian usein. Minulla on syyni, joista voisin kirjoittaa vielä pidempään kuin mitä nyt kirjoitin. Mutta en lupaa, että suhde jatkuu, sillä sitä kannattaa jatkaa vain niin pitkään kun se antaa enemmän kuin ottaa.”
Ymmärrän niin täysin, koska itselläni on hyvin samanlainen tilanne. Mieheni mielestä läheisyys=seksi. Ja sitä seksiä pitäisi harrastaa viikonloppu aamuisin, hänen mielestään paras ajankohta. Minäkin kartan viikonloppu aamuja, herään enne miestä ja pakenen paikalta. Se että hän koskettaa minua vain seksiä halutessaan, se vie minun kaikki halut. Minusta olisi niin ihanaa aamulla köllötellä luokassa, ilman että se johtaa seksiin. Voi se siihen joskus johtaa kun, mutta mieheni mielestä se tarkoittaa sitä aina. Ei ole läheisyyttä ilman seksiä. Ja olen puhunut asiasta, aina tilanne hetkeksi muuttuu kunnes taas palataan samaan. Tämä on johtanut siihen että meillä on ollut viimeisen puolen vuoden aikana seksiä kerran. Olen myös yrittänyt sitäkin että annan itse paljon läheisyyttä ja huomiota, että jos hän tajuaisi tehdä siten myös minulle. Mutta ei, hän nauttii saamastaan huomiosta antamatta mitään takaisin. En vaan ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa.