Iskuja demokratian ytimeen

Ministerin tehtävään kuuluu yhtenä osana tietynlainen arvokkuus ja harkintakykyä, tai on kuulunut. Tällä hallituskaudella siihenkin on tullut muutos.

Sitä huomaa kaipaavansa lähihistoriaa, jolloin kohua nousi pääministerin tanssimisesta ja hänen käyttämänsä nahkatakista. Kohu nostettiin myös siitä, että hän ilmoitti pesevänsä itse vessassa. Nämä täysin ulkopoliittiset aiheet pysyivät otsikoissa lukuisia päiviä ja miksi eivät pysyneet, koska uutisilla sai paljon klikkejä.

Tällä hallituskaudella ei enää tanssita. Viimeksi eilen oikeusministeri jakoi sivustollaan erään poliisin mustamaalaamiseen tarkoitetun postauksen. Kyseinen poliisi on ollut jo vuosia oikeistoöyhien hampaankolossa ja vaikka he istuvat tällä hetkellä hallituksessa niin sama meno jatkuu. Miettikää tätä asetelmaa. Oikeusministeri osallistuu virassa olevan poliisin mustamaalaamiseen.

Nostetaanko tästä klikkiotsikoita. Tästä ei nosteta mitään otsikoita. Ikään kuin olisi täysin hyväksyttävää, että oikeusministerin asemasta käsin voi hyökätä yksittäisiä virassa olevia poliiseja vastaan. Vähän sama kuin jokin aika sitten hallituksen toinen ministeri hyökkäsi yksittäistä toimittajaa vastaan.

Sitä luulisi, että tämanlainen demokratian päälle hyökkääminen aiheuttaisi päivien otsikot. Sitä luulisi. Sen sijaan viime viikolla oli kymmeniä otsikoita siitä, että mitä jo politiikasta pois lähtenyt Sanna Marin on tehnyt uudessa työpaikassaan. Kerrottu missä hän on yöpynyt ja mitä pukenut päällensä. Ja jälleen kerran kommenttipalstat ovat täynnä paheksuntaa ja klikit hyrräävät.

Ehkä olemme yhteiskuntana murrosvaiheessa, jonka aikana normalisoimme yhteiskunnan perustan murenemisen. Siitä kirjoittamalla kun ei saa paheksuntaa eikä klikkejä. Päin vastoin saattaa joutua itse hyökkäyksen kohteeksi ja hyökkääjä saattaa tässä poliittisessa tilanteessa tulla jopa hallituksesta käsin. Ehkä olemme alitajuisesti alkaneet pelätä.

Tähän kaikkeen voisi vielä puuttua. Hiljaista on.